Kuolemaantuomittu

”Neljä lääkäriä suositteli aborttia”- lehtijuttu kiertää nyt somessa. Siinä MMC –pojan äiti kertoo tarinansa. MMC on lyhenne sanasta meningomyeloseele (lat. meningo-myelo-cele) eli selkäydinkohju tai selkärankahalkio. Selkäydinkohju on synnynnäinen selkärangan ja selkäytimen epämuodostuma ja siihen liittyy aina osittainen selkäytimen vaurioituminen.  Jutussa kerrottu poika on siis syntymästään saakka ja elämänsä loppuun liikuntavammainen ihminen. MMC kuuluu harvinaisten sairauksien piiriin. Ainakin neljä lääkäriä, jotka ehken ovat kuulleet jotain Hippokrateen valasta *, ovat katsoneet hyväksi, kauniiksi ja todeksi, että olisi parempi, jos ei edes syntyisi.
  
Näin YK-vammaissopimuksen kynnyksellä olen herkistynyt kaikkeen vammaisia ihmisiä koskeviin väkivallan merkistöihin. Sympatiani ovat tämän pienen pojan puolella. Miettikö tai miettiikö kukaan mitä on kasvaa kuolemaantuomittuna? Mitä se vaikuttaa itsetuntoon kun pienestä pitäen saa tuta, ettei sinulla, yhteiskunnan kululla, niin ole väliä…etkö millään tyytyä vois vähempään…
Mitä jos asiaa katsoo ihan toisesta näkökulmasta? Kuinka moni lääkäri leipänsä repii, eikä se sieltä köyhemmästä päästä ole, itse kunkin harvinaisesta sairaudesta? Eikä se lääkäriin jää, on niitä muitakin elätettäviä. Hmm, menikö näkökulma liian radikaaliksi?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111818843159_uu.shtml
*Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.

Kutsu, kutsu helpomman kyydin saat

Olen torstaina menossa erääseen eläkeläiskerhoon puhumaan Kela-kyydeistä. Varmaan puhe kääntyy myös vapaa-ajanmatkojen vähentymiseen. Ajatushautomostani tupsahti aatos, että josko Kutsuplussasta olisi apua edes hänelle, jolta SHL- lain perusteella myönnetyt kyydit joko puolittuivat tai loppuivat kokonaan. No, tämän aamun seikkailin Kutsuplussan ihmeellisessä maailmassa. Perustin jopa tilin, jolle laitoin 5 euroa omaa rahaa, vaikka Ferrarilla sinne ei sinun pidä menemän. Niin on kirjoitettu. Halusin kuitenkin saada virtuaalikukkarokokemuksen

Huomasin, että ajatushautomoni oli terävämpi, kuin nettiälyni. Vesiperä, en osannut käyttää palvelua. Epäilen, että täytyy olla älypuhelin, jolle meidän poppoo on sanonut tiukan EI:n. Kirjoitin sinne, että josko tulisivat ensi vuoden puolella kerhoon kädestä pitäen neuvomaan? Katsotaan miten käy! Uskon vakaasti, että kerholaisissa on nettiälykkäämpiä kuin allekirjoittanut.

Mutta siis eniten maailmassa/kaupungissa nyt mietin, että eihän Kutsuplus- järjestelmäkään ole ilmaiseksi olemaan tullut. Eniten siitä hyötyvät vikkelä älyiset-  ynnä -jalkaiset.  Ollee tehty arvovalinta?

Kuljetuspalvelumatkat ovat taksi-prinssien mukaan radikaalisti vähentyneet.  Sydän syrjällään olen kuunnellut prinssien surua ja haikeutta. He ovat kovasti huolissaan paitsi omasta toimeentulostaan myös meistä asiakkaita, miten me pärjätään kun ammattitaitoiset kuskit joutuvat muihin töihin?

Keväällä menetin TOP 5 – ringistäni huippukuskin. Eilen hän kuitenkin oli palannut takaisin. Hän kertoi suorastaan riehakkaana, että taas hän voi taksityötä tehdä täydennykseksi, kun on muukin työpaikka! Kuulemma tykkää mummoista ja vammoista. Hoh-hoijaa juhanaiset nallet, ihminenkö muka tahtoo pankolla maata ja kattoon syljeskellä???????????????????????????????

PS: Tarkistin juuri s-postini, lupasivat tulla kertomaan Kutsuplussan toiminnasta ensi vuonna. Hyvä niin.

Elettiinhän ennenkin?

Meidän poppoon mielestä olisi hyvä, jos olisi kaikille lapsivähennys,  joka määräytyisi lapsen iän mukaan (ei kyllä tiedetä miten) ja yksihuoltajille yksinhuoltajavähennys sen päälle. Kyse olisi siitä, että valtio tukee lapsiperheitä taloudellisesti kasvatustehtävässä, eikä siitä kuinka paljon kukakin ansaitsee. Ennenkin niin on ollut. Nimittivät sitä hyvinvointivaltioksi. Lapsiköyhyyttäkään ei tainnut olla?

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288536008917.html

Vammaiset henkilöt vs. ammattiauttajat ja väkivallan kehä

  HS. 4.9.2014 uutisoi otsikolla "Vammaisten hoitajat kokevat usein väkivaltaa” kuinka jopa 72% vammaispalvelutyön ammattilaisista on kohdannut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Artikkeli perustuu Super-ammattiliiton tekemään selvitykseen nimeltä ”Eettisesti toimien, itsenäisyyttä tukien – selvitys superilaisista vammaispalveluissa”.

  Ammattiauttajien kohtaamalle väkivallalle on heti saatava aikaan nollatoleranssi, sille ei ole vaihtoehtoa. Ratkaisuja etsittäessä tulee myös selvittää väkivalta, jota vammaiset henkilöt kokevat ammattiauttajien taholta. Väkivalta voi olla halventavaa puhetta, yliolkaisuutta, auttamistilanteissa toimenpiteen tekemistä tahallaan kivuliaasti. On myös tapahtunut, että käytetään toimenpidettä seksuaalisen häirinnän tai jopa kajoamisen kulissina. On mahdollista, että joidenkin ihmisten aggressiot heräävät, kun he näkevät tai kohtaavat avuttomuutta lähimmäisessään. Valitettavasti osa aggressiivisesti toimivista henkilöistä joko hakeutuu ja tai muuten ajautuu ammattiauttajiksi. Ongelmia syntyy myös siitä, että meillä on edelleen voimassa ikiaikainen ”joka vaivaista holhoo”-kulttuuri. Sen mukaan työntekijä tai tiukan paikan tullen hänen esimiehensä, on viime kädessä saanut päättää miten vammaisen henkilön tulee olla ja elää.

  Vammaisaktivistina olen huomannut, että joidenkin työntekijöiden on täysin mahdotonta toimia vammaisen henkilökohtaisena avustajana, jos avustettava on samalla myös esimies. Se mikä olisi tavallisella työpaikalla täysin kohtuullista ja normaalia työnantajan direktio – oikeuden piiriin kuuluvaa määräysvaltaa, muuttuukin työntekijän kiusaamiseksi tai henkiseksi väkivallaksi, koska ei ole lainkaan totuttu että ”noi määrää” edes siitä mitä ”ne” päälleen pukevat.    










 
 

Ferrarit ja vaunut

Kohtasin viime viikolla kaupassa maireasti hymyilevän naisen, joka arvuutteli ihan ääneen, että olinhan varmasti itse ostanut Ferrarini. Kuullessaan vastauksen, että en ollut, hänen muotonsa mustui. Selitettyäni, että sähkärini omistaa SAIRAALA, joka antaa minun käyttää sitä, koska en enää pysty kävelemään kuten ennen pystyin, Rouva rauhoittui silminnähden.  

Sittemmin puhkesi vaunusota:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/235089-espoolainen-kokoomuspomo-miksi-maahanmuuttajaperheen-pitaa-hankkia-uudet

Olen aina luullut, että meidän poppoon elämä on ahdasta ja nurkkakuntaista, mutta ei se sitä taida ollakaan, koska emme ole joutaneet kenenkään lastenvaunuja syynäämään.

Mutta mitäs muuta sitä verosuunnittelusta voikaan olla seurauksena kuin kassavaje valtiossa ja vaunu- ja ferrarikade sydämessä?

Parannus

”Se on sitten syksy ja meidän Studiossa on aika tehdä parannus”, julistaa Nuttura. Myönnän, minulla on paha tapa päästellä ärräpäitä. Uuteen rooliini Mummena se ei laisinkaan sovi. Perikunnan nuorin tapailee jo sanoja.

Niinpä Nuttura ja Runotyttö, joka myöskään ei kiroile, koska se on hänen mielestään vulgaaria ja epäromanttista, vahtivat koko syksyn kilpaa karjalaisen kerkeän kielen kiroustani. Tässä kuussa jokaisesta kirosanasta pitää maksaa 10 centtiä hyväntekeväisyyteen, ensi kuussa 20, marraskuussa 50 ja joulukuussa kokonainen euro. Joka tapauksessa pitää lahjoittaa valitsemalleen taholle 20 euroa joulukuun viimeiseen päivään mennessä. Me ei kerrota kenelle raha menee, koska ilman muuta se olisi arpajaisluvan kiertoa. Mutta me kerrotaan miten kävi, paljonko rahaa kului. Jos vain 20 euroa, pahoin pelkään, että loppiaisena Nuttura julistautuu pyhimykseksi…

Ai niin, meitä saa matkia!

Ensimmäiset tulevat ensimmäisiksi ja viimeiset viimeisiksi?

Lääkäri paranna itsesi!

http://yle.fi/uutiset/laura_raty_muunsi_sivutyonsa_tuloja_verottomiksi_osingoiksi/7425752

Mitä maksaa?

Olipa kerran synnynnäisesti liikuntavammainen nainen. Hän muistutti Muumien näkymätöntä tyttöä siinä mielessä, että näkymätön pyörätuoli seurasi häntä varjona perässä muuttuen välillä näkyväksi. Toimintakyky sahasi. Oksa meni poikki, luultavasti pysyvästi, parisen vuotta sitten. Näkymätön pyörätuoli muuttui lihaksi.

Naisen kotikaupungin terveydenhuolto oli huolehtinut fysioterapiakuluista koko naisen aikuisiän. Sitä ennen sen kustansi erityiskoulu, jossa hän suoritti peruskoulun. Oksan katkeamisen ja pyörätuolin näkymättömästä näkyväksi muuttumisen aikoihin maksamista oli jatkunut keskeytyksettä vuodesta 1984 ja viimeisin terapiasuhde oli kestänyt 19 vuotta.

Nainen ymmärsi oikeinkin hyvin, että kotikaupunki halusi kysyttää, josko hän olisi vaikeavammainen. Laki kun sanoo, että Kela kuntouttaa vaikeavammaiset ja terveydenhuolto muut. Nainen teki hakemuksen ja se tuli bumerangina takaisin. Kotikaupunki oli kiltti ja sanoi, että valittaa ei tarvitse. Naisen omatunto (hänelläkin taisi olla Nuttura) ei sitä kuitenkaan sallinut. Hän oli oppinut, että vammaisjärjestöt olivat tehneet vuosina 2005- 2007 Kela kantelun oikeusasiamiehelle ja sen tuloksena mm. tuli, että asiakas oli oikeutettu saamaan nähtäväksi Kelan etuuskäsittelijän ja Kela lääkärin kirjeen vaihdon. Nainen pyysi sitä. Sanottiin, että hän ei sitä voi saada. Nainen vetosi oikeusasiamiehen päätökseen. Kelan etuuskäsittelijä vetosi siihen, ettei sellaista ole, koska naisen asiaa ei koskaan ole lääkärille vietykään. -  Jaa, tuumasi nainen, tässähän tulee aivan uusia väittämiä hokemalle mitä eroa on Kela lääkärillä ja valelääkärillä; paitsi että valelääkäri on nähnyt potilaan hän myös tietää tämän olevan olemassa.

Nyt lienee aiheellista paljastaa, että tämä vammainen nainen on myös vammaisaktivisti. Hän, jos kuka, osasi sanoa nätisti rumasti. Ja sen hän totisesti teki. Alkoi hillitön rumba, joka päättyi Kelan itseoikaisuun ja nainen sai vaikeavammaisstatuksen kolmeksi vuodeksi. Mutta kuntoutusta hän ei suinkaan saanut koko kyseiselle ajalle, ainoastaan vuodeksi, koska kyseessä oli ”ensimmäinen kerta”. Loput pitää hakea kaiketi vuosi kerrallaan ja kolmen vuoden kuluttua punnitaan taas onko hän mahdollisesti vaikeavammainen - enää.

Meidän poppoo miettii täällä Studiossa pää punaisena, että mitä em. rumba yhteiskunnalle jo maksoi ja mitä se jatkossa tulee maksamaan eli montako fysioterapiakertaa sillä rahalla saisi. Nainen haki tälle vuodelle fysioterapiakertoja 48, sen hän kyllä sai…

Kiusaamisesta ja nöyryyttämisestä

Minulla on ollut onni käydä kaikki koulut ilman kiusaamista. Eikä minua ole missään työpaikassakaan kiusattu. Meidän poppoon myötätunto on kaikkien kiusattujen puolella ja meidän mielestä heille kuuluisi aina kunnon korvaus.

Mutta mistä näitä kiusaajia sitten tulee:

http://tv5.fi/uutiset/2014/05/21/sanna-stellan-juontaa-tv5n-syksyn-viihdeuutuuden

Meidän perheen tähdet - ohjelmaa tunnutaan mainostettavan oikein olan takaa. Juontaja sanoo siinä, että ohjelmassa vierailevat lapset tuskin malttavat odottaa, että ”pääsevät nolaamaan omat vanhempansa”.  Ohjelman puffit ovat minusta kiusallista katsottavaa, vanhemmat kertovat hätäännyksissään (kuten juontaja korostaa) ummet ja lammet. Tunnelma jaksoja tehdessä oli kuulemma lämmin ja mukava. Pitääkö siis opetella nolaamaan mukavassa ilmapiirissä?  

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”, muistuttaa Nuttura

NYT SE ALKAA!

Tätä blogia pitää Meidän poppoo eli Minä ja kaksi sivupersoonaani, Nuttura ja Runotyttö. Me asumme suuressa kaupungissa ihanassa Studiossa. Minä liikun pyörätuolilla ja nilkutan rollalla. Käytössä on myös sähköinen liikkumisen apuväline, jonka nimi on Ferrari ja johon olen tänä kesänä virkannut hansikaslokeron. Nuttura on aina kotona ja Runotyttö haahuilee milloin missäkin.

Minä olen jo isoäiti tuttavallisemmin Mumme. Studiossa vierailee säännölllisesti Moralistikoira, jota minä paimennan. Nuttura on opettanut koiran haukkumaan kaikkea vähänkin epäilyttävää. Moralistikoira asuu varsinaisesti Perikunnan kotona.

Meidän poppoo kannattaa hyvinvointivaltiota, erästä ihmiskunnan suurinta keksintöä. Meillä ei ole poliittista eikä uskonnollista kotia. (Nuttura tosin jatkuvasti varoittelee jumalattomasta meiningistä ja odottaa maailmanloppua).

Minä olen vammais-köyhyys ja yhdistysaktiivi. Runotyttö on meidän poppoon kultturelli-Elli. Sen avulla pääsen välillä karkaamaan Nutturan vallan alta. Runotyttö rakastaa bling-blingiä, pinkkiä ja on rasittavan romanttinen sekä ikuinen ideologisti, joka usko, että hyvät voittavat pahat ja nöyrät perivät maan. Olemme kaikki omalla tyylillämme feministejä  Minä olen modernifeministi, Nuttura puolestaan on Alas miehet-liikkeen kunniapuheenjohtaja. Runotyttö on vaan feminiininen, se pyörtyy jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi ottaa selvää jostain ihan selvästi mies insinöörien tekemästä keksinnöstä.  - Niin ja lukivika meillä on jokaisella ja tunneälynkin laita on vähän niin ja näin. Sanavalmiutta sen sijaan ei puutu. Varsinkaan Nutturalta.

Blogissa rupatellaan kaiken maailman asioista, jotka liikkuvat yhteiskunnallisten ilmiöiden kommentoinnin ja maailmanparannuksen välillä. Koska meitä on täällä jo niin monta ja meillä on aina kovasti kiire, me ei sallita kommentointeja. Se on ota tai jätä!

Mutta siis tervetuloa!