Studioon on tulossa älypuhelin! Prosessi alkoi 1.7. eikä päättymisestä ole
varmaa tietoa. Tätä kirjoittaessani puhelin matkustaa jossain postin uumenissa. Kaikki
alkoi siitä, kun kesän kukkeimmassa kuussa innostuin operaattorini mainoksesta.
Porhalsin innoissani puhelinkauppaan.
Aikaa
oli edellisestä visiitistäni melkoisesti vierähtänyt, sillä tiskille
jonotus oli ensimmäinen palikkateksti, jota en läpäissyt. Mutta se oli
ihan
pikkujuttu verrattuna siihen mitä oli edessä. Kun vuoroni (vihdoin)
tuli,
sanottiin, että ei ole sitä merkkiä täällä kaupassa. Kysyin, että
voidaanko
sopia päivä, että tulisin uudemman kerran. Silloin olisi minua puhelin
odottamassa!
Ei ole kuulemma sellaista palvelua. PITÄÄ ostaa nettikaupasta.
Meikämumme
änkyttämään, että kun haluaisin operaattoriviranomaisen siirtävän
sim-kortin
siihen uuteen ja älylliseen, ettei vaivalla keräämäni puh.luettelo vain
osin tai kokonaan katoa. Kuulemani mukaan niin voi käydä. Ei
onnistunut. Oli pakko 1. ostaa nettikaupasta 2. hakea
postista 3. tilata aika operaattorivirkailijalle, joka sitten vaihtaa kortin. Päätin
kuitenkin panostaa kesälomaan, puistojumppaan ja joogaan ja ferraroin vihaisena pois.
Pitäkööt!!!
Kuukauden
kuluttua (1.8.) minulla vihdoin oli aikaa etsiä sitä puhelinta
nettikaupasta. No, en löytänyt. Tavan kapula löytyi. Päätin luopua koko
älystä
(Studiossa kuului helpotuksen huokauksia) Lisäksi päätin ottaa riskin ja
siirtää ihan itse sim-kortin tavallisesta tavalliseen. Sittenpä pätkähti
päähäni, että kun kerran jonotusnumerokäytäntö oli niin paljon
muuttunut, mistä
sitä tietää, jos nykyinen sim –kortti ei kävisikään enää päinsä. Löytyi
chatti-henkilö. Kerroin hänelle asiakkuudesani, joka juontaa viime
vuosituhannelta ja kysyin voisiko hän
kenties ottaa selville, oliko nykyisessä, ennen vedenpaisumusta
hankitussa
kännykässä oikean niminen ja laatuinen sim-kortti. Chatti-henkilö sanoi
olevansa väärän sortin chatti-henkilö. Hänellä olisi kyllä antaa linkki
oikealla henkilölle, mutta siihen pitää kirjautua.
– En jaksa, oli lakoninen
vastaukseni. Sinne voisi kyllä onneksi soittaa. Otin numeron. Numerossa
sanottiin, että anteeksi meillä on ruuhkaa, voitteko soittaa HUOMENNA (siis
aikuisten oikeesti huomenna) uudestaan.
No, tässä iltana muutamana löysin jostain numerosta jonkun henkilön ja
hänen kanssaan sovittiin liittymätyypin vaihdosta tavallisesta älylliseen. Lisäksi piti soittaa
toiselle, jonka kanssa sovin tapaamisen 1.9. (johtuu kyllä kalenteristani ei
tästä ”palvelusta”). Henkilö on joku guru, joka maksaa. Eli bisnes on bisnes,
EI enää ilmaisia sim-kortin vaihtoja lennossa siinä tiskillä, kun ostaa
puhelimen, (jota ei myöskään varuiksi OLE siinä tiskillä). Eka henkilö sanoi,
että toka tietää mitä palvelu maksaa, mutta toka sanoi, että siinä se sitten
lopullisesti paikan päällä selviää (PIIKKI AUKI?).
Jotta soppa olisi vieläkin sakeampi, sain s-postilla tiedon, että valitettavasti
ruuhkan vuoksi puhelin matkustaa postissa vähän pidempään kuin oli alun perin
lupauksena. Mutta onneksi se 1.9. päiväksi ehtii.
Suomi nousuun?
