Elämässä mukana, muutoksessa tukena?

Prologi:

”Papinrouvat, papinrouvat nyt taas iloitkoon,

koska saavat luottaa,

että kaksi vuotta.

Vielä vissiin, vielä vissiin heillä turva on!”

Meikämummen armonvuodet ovat päättymässä. Uuden vuoden yönä kellon lyödessä 12 loppuu korotettu vammaisetuus. Kuntoutus on jo loppunut.

Syvään huokaisten on kaikki aloitettava taas kerran alusta. Arkkiatri Ylppö diagnosoi minut, kun olin vielä vauva. David Sillence niminen australialainen lääkäri tyypitteli sairauteni neljään pääluokkaan 70-luvulla. Samalla sairaus varmistui parantumattomaksi geenivirheeksi. Eräs dosentti toi tiedon Suomeen heti kohta sen tultua julki. Kävipä Sillence itsekin asiasta kertomassa 90 -luvulla. Oli muuten oikein mukava mies, oli ilo tavata hänet ihan henkilökohtaisesti. Ylppö on kuollut ja Dosentti ynnä Sillence vanhuuseläkkeellä. Mutta minä en ole vielä kumpaakaan, joten eutanasialakia odotellessa on koottava itsensä ja mentävä julkiselle puolelle pyytämän ”tuoretta näkökulmaa” ikivanhaan asiaan, että saisi kuntoutusta, että jaksaisi olla töissä ja osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan.

Muutamana päivänä olen soittanut Kelaan ja jonottanut ja jonottanut. Kukaan ei ole vastannut. Tänään pätkähti päähäni, että kenties siellä ei vastata, kun numeroni ei näy. Muutin sen näkyväksi. Jo alkoi tapahtua. Tietenkin tämä voi olla vain onnetonta sattumaa, sanon varuiksi, etten tulisi antaneeksi väärää todistusta kauimmaisestani.

Minulla oli asiaa sekä vammaistuesta että kuntoutuksessa. Yhteiskunnassa ja kaiketi Kelassakin pyritään yhden luukun taktiikkaan, mutta en edes tohtinut kysyä siltä, jonka kanssa ensin pääsin puheisiin, että voisinko kysyä myös tästä toisesta asiasta, sillä numerothan olivat erit. Joku itsekuri se pitää sentään soittajallakin olla!

Soittaessani vammaistuet - numeroon sosiaalineuvoja minussa aktivoitui: HETKINEN eikös lait jokunen vuosi sitten muuttuneet? Eläkkeensaajan hoitotuki muuttui nimeltään eläkettä saavan hoitotueksi. Yhdessä vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki muodostavat nyt otsikon Kelan vammaisetuudet. (Ennen vammaisetuuksiin kuului myös ruokavaliokorvaus keliakiaa sairastaville mutta sen jo SSS miehet poistivat ja antoivat Talvivaaralle. Miten niin? No, sattumaako se oli, että yhden kuukauden talvivaaratuki vastasi koko vuoden kaikkien keliaakikkojen tukea. Uskokoon, ken tahtoo, ettei niillä ole yhtäläisyyttä. Studiossa ei uskota.)

Niinpä siis Meikämumme kysäisemään, että by the way, jos joku, jolla olisi eläkettä saavan hoitotuki ja siitä asiaa, niin tästäkö numerosta kysyttäisiin? Juu, vastattiin auliisti. Meidän poppoon mielestä olisi ehkä selvempää, jos olisi otsikko Vammaisetuudet ja siinä alla luettelona eläkettä saavan hoitotuki, alle 16 vuotiaan vammaistuki ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Me luullaan, että aika paljon ikäihmiset soittelevat numeroon Eläkeasia, sillä lakipykäliä tuntemattomat ihan varmasti assosioivat eläkettä saavan hoitotuen mieluummin otsikon Eläkeasiat alle. Koska siis sosiaalineuvoja minussa siis oli jo aktivoitunut, tietenkin annoin palautetta heti. Tässä kohtaa teki niin kovasti, pituuteni lyhyyteen nähden, siteerata Pätkää: Asiahan ei tietysti minulle kuulu, minä vaan kysyn! – mutta suomalaisten mielestä vaikeneminen on kultaa (paitsi mitä tulee vähemmistöille huuteluun), joten päätin olla kunnon suomalainen ja vaikenin kaikilla kielillä.

No, sain vastauksia kysymykseeni, joskaan neuvoja ei muistanut lääkärin kirjoittaman kuntoutussuunnitelma-planketin koodia vaan sanoi, että B todistus kyllä kelpaa. Viimeksi tehtiin siihen kuntoutussuunnitelma - kaavakkeelle. Minusta se oli parempi. Mutta se

tiedon saan kyllä vammaisliikkeen vertaistuesta. Elämässä tukena, muutoksessa mukana…

Epilogi:

Yksin tätä päivät mietin

yksin yöt pähkäilen:

Joko löytyi nainen vahva,

joka hulluuven pois ajavi

päästää kansan pälkähästä

eurot somasti säästellen

turvan meille tarjoellen?

ÄLYPUHELINTA OSTAMASSA

Studioon on tulossa älypuhelin! Prosessi alkoi 1.7. eikä päättymisestä ole varmaa tietoa. Tätä kirjoittaessani puhelin matkustaa jossain postin uumenissa. Kaikki alkoi siitä, kun kesän kukkeimmassa kuussa innostuin operaattorini mainoksesta. Porhalsin innoissani puhelinkauppaan.

Aikaa oli edellisestä visiitistäni melkoisesti vierähtänyt, sillä tiskille  jonotus oli ensimmäinen palikkateksti, jota en läpäissyt. Mutta se oli ihan pikkujuttu verrattuna siihen mitä oli edessä. Kun vuoroni (vihdoin) tuli, sanottiin, että ei ole sitä merkkiä täällä kaupassa. Kysyin, että voidaanko sopia päivä, että tulisin uudemman kerran. Silloin olisi minua puhelin odottamassa! Ei ole kuulemma sellaista palvelua. PITÄÄ ostaa nettikaupasta. Meikämumme änkyttämään, että kun haluaisin operaattoriviranomaisen siirtävän sim-kortin siihen uuteen ja älylliseen, ettei vaivalla keräämäni puh.luettelo vain osin tai kokonaan katoa. Kuulemani mukaan niin voi käydä. Ei onnistunut.  Oli pakko 1. ostaa nettikaupasta 2. hakea postista 3. tilata aika operaattorivirkailijalle, joka sitten vaihtaa kortin. Päätin kuitenkin panostaa kesälomaan, puistojumppaan ja joogaan ja ferraroin vihaisena pois. Pitäkööt!!!

Kuukauden kuluttua (1.8.) minulla vihdoin oli aikaa etsiä sitä puhelinta nettikaupasta. No, en löytänyt. Tavan kapula löytyi. Päätin luopua koko älystä (Studiossa kuului helpotuksen huokauksia) Lisäksi päätin ottaa riskin ja siirtää ihan itse sim-kortin tavallisesta tavalliseen. Sittenpä pätkähti päähäni, että kun kerran jonotusnumerokäytäntö oli niin paljon muuttunut, mistä sitä tietää, jos nykyinen sim –kortti ei kävisikään enää päinsä. Löytyi chatti-henkilö. Kerroin hänelle asiakkuudesani, joka juontaa viime vuosituhannelta ja kysyin voisiko hän kenties ottaa selville, oliko nykyisessä, ennen vedenpaisumusta hankitussa kännykässä oikean niminen ja laatuinen sim-kortti. Chatti-henkilö sanoi olevansa väärän sortin chatti-henkilö. Hänellä olisi kyllä antaa linkki oikealla henkilölle, mutta siihen pitää kirjautua. 

– En jaksa, oli lakoninen vastaukseni. Sinne voisi kyllä onneksi soittaa. Otin numeron. Numerossa sanottiin, että anteeksi meillä on ruuhkaa, voitteko soittaa HUOMENNA (siis aikuisten oikeesti huomenna) uudestaan.

No, tässä iltana muutamana löysin jostain numerosta jonkun henkilön ja hänen kanssaan sovittiin liittymätyypin vaihdosta tavallisesta älylliseen. Lisäksi piti soittaa toiselle, jonka kanssa sovin tapaamisen 1.9. (johtuu kyllä kalenteristani ei tästä ”palvelusta”). Henkilö on joku guru, joka maksaa. Eli bisnes on bisnes, EI enää ilmaisia sim-kortin vaihtoja lennossa siinä tiskillä, kun ostaa puhelimen, (jota ei myöskään varuiksi OLE siinä tiskillä). Eka henkilö sanoi, että toka tietää mitä palvelu maksaa, mutta toka sanoi, että siinä se sitten lopullisesti paikan päällä selviää (PIIKKI AUKI?).

Jotta soppa olisi vieläkin sakeampi, sain s-postilla tiedon, että valitettavasti ruuhkan vuoksi puhelin matkustaa postissa vähän pidempään kuin oli alun perin lupauksena. Mutta onneksi se 1.9. päiväksi ehtii.

Suomi nousuun?

NO VOI HITSI; VOI HITSIN HITSI!

"Suomen hallitus on päättänyt aloittaa Talvivaaran kaivoksen hallitun alasajon valmistelun. Kaivos saa silti 144 miljoonan euron lisäpääoman." (uutisklippi)

No voi hitsi, voi hitsin hitsi. Nuttura ja minä oltiin lukevinamme, että Talvivaaralle budjetoitiin 12 miljoonaa/kuukausi. Mistäkö me tiedetään? No, keliakiahärdelistä! YHDEN kuukauden talvivaaralla kaikki keliakiaa sairastavat olisivat saaneet koko vuoden ruokavaliokorvauksensa.

Mehän tietysti ajateltiin, että NYT kun ne ajaa sen alas, NIIN yhden kuukauden avustus sijoitetaan keliakiaa sairastaviin ja loppu vammaispalveluihin. 12 miljoonaa kertaa 12 kuukautta on 144 miljoonaa. Siitähän jäisi sitten keliaakikkojen jälkeenkin vielä 132 miljoonaa? Vaikka siitä vähentäisi sen 61 miljoonaa säästötavoitteen, jäisi silti 71 miljoonaa vammaispalvelujen lisäämiseen.

Mutta pieleen meni. Siellä ne  makaa lian ja tuhon keskellä niin meijän ku keliaakikkojenkin tuet. Sinne vaan suon silmään lisää tyyrätään...

Voi hitsi, voi hitsin hitsi 

HAUSKAA VAPPUA!

NUTTURAA NAURATTAA!

”Kyllä minua nyt naurattaa”, totesi Nuttura, joka luki sanomalehteä kihertäen ja kääntyillen siihen malliin, että pari vallatonta suortuvaa irtosi tiukasta sykeröstä ohimoille keimailemaan.  ”Ei kai vain joku prinssi ol”…henkäisi Runotyttö toiveikkaana nostaen katseensa Ruotsin kuninkaallisista häistä kertovasta naistenlehdestä. ”EIKÄ ole”, kivahti Nuttura ja jatkoi: ”Minähän olen jo sanonut, että tuollaiset lehdet sotkevat pääparkasi lopullisesti."

Niinpä niin, Nuttura on joutunut vahtimaan Runotyttöä enemmän kuin tavallisesti. Onhan nyt karkausvuosikin. Sitä paitsi Nutturan mielestä kevät tekee Runotytön kovasti levottomaksi… Karkausvuosi & kevät on kombona  tosi raskas, niin minulle on viikon verran saarnattu. Eikä lahjaksi saatu Kungligt bröllopsmagasin att spara kuulemma auta asiaa ollenkaan.  Lehden läpi lukemiseen meille on pitkin hampain annettu lupa, mutta spaarata sitä ei saa.  Se on kiikutettava jonnekin muualle. Onneksi seurapiiriimme kuuluu myös muita rojalisteja, joten sijoitusongelmia ei olle. 

”Älkääs nyt taas aloittako”, puutun minä puheeseen ja kysäisen naurun aihetta. ” No, insinöörien keksinnöt, eritoten älypuhelimet, mitkäs muutkaan", Nuttura hekottaa. Tässä kohtaa Runotyttö on jo täysin lyöty ja kostaa kuvittelemalla tiaran päähänsä. Onneksi Nuttura ei, ainakaan vielä, osaa lukea ajatuksia. ”Niin?" jatkan kohottaen juuri kestovärjättyjä kulmiani, joista myös sivumennen sanottuna, on tullut noottia. ”Oletkos kuullut, että: Teknologiayhtiö Applen puhelimien myynti on laskenut ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa. Apple myi viimeksi kuluneella vuosineljänneksellä 51 miljoonaa iPhone - älypuhelinta, kun se vielä vuosi sitten sai vastaavalla aikavälillä kaupaksi 61 miljoonaa puhelinta", lukee Nuttura ääneen sanomalehdestä. ”Joo, mutta mitäs siinä on nauramista, eikös se ole enempikin itkun paikka?" minä ihmettelen.

”Rasittavaa asua teidän kanssanne! Yksi ei kun tuijottaa Svensk damtidningiä ja toinen on vissiin liehunut ympäri ja ämpäri sillä volyymella, että johtopäätösten teko on olematonta", Nuttura messuaa. ”Ai  JAA” sanomme  minä ja Runotyttö  loukkaantuneena yhteen ääneen.  ”Katsokaas nyt hyvä naiset ;  Appleja on ostettu ja ostettu ja ostettu ja vielä kerran  ostettu. Mitä on tapahtunut kun niitä ei enää yhtä innokkaasti osteta?” kysyy Nuttura. Studioon laskeutuu syvä hiljaisuus.”Olisiko niitä sitten ostettu siinä määrin, että ei ole enää yhtä paljon ostajia ja toisaalta kun jotakin materiaa on saatu sielunsa tyhjyyden täytteeksi, se ei enää kiinnosta”, kysyy Rutotyttö arkaillen. ”Presiis” vastaa Nuttura ja jatkaa: ” on vain Yksi, joka jaksaa levittää uskoa ikuisesta kasvusta vastoin säädyllistä maailmanjärjestystä ynnä kaikkia luonnonlakeja. Uskomuksen nimi on Markkinatalous ja insinöörien keksinnöt, eritoten älypuhelimet, ovat sen lipeviä asiamiehiä. Mutta totuus ei pala tulessakaan. Ikuista kasvua ei ole, eikä tule! MOT”, viisaa Nuttura ja liehuttaa voitonviiriksi sanomalehteään.

En se ollut minä, se oli Nuttura.

PS: Hyvää veteraanien päivän iltaa, olkoon rauha kanssamme.