”Neljä lääkäriä suositteli aborttia”- lehtijuttu kiertää nyt
somessa. Siinä MMC –pojan äiti kertoo tarinansa. MMC on lyhenne sanasta
meningomyeloseele (lat. meningo-myelo-cele) eli selkäydinkohju tai
selkärankahalkio. Selkäydinkohju on synnynnäinen selkärangan ja selkäytimen
epämuodostuma ja siihen liittyy aina osittainen selkäytimen vaurioituminen. Jutussa kerrottu poika on siis syntymästään
saakka ja elämänsä loppuun liikuntavammainen ihminen. MMC kuuluu harvinaisten
sairauksien piiriin. Ainakin neljä lääkäriä, jotka ehken ovat kuulleet jotain
Hippokrateen valasta *, ovat katsoneet hyväksi, kauniiksi ja todeksi, että
olisi parempi, jos ei edes syntyisi.
Näin YK-vammaissopimuksen kynnyksellä olen herkistynyt kaikkeen vammaisia ihmisiä koskeviin väkivallan merkistöihin. Sympatiani ovat tämän pienen pojan puolella. Miettikö tai miettiikö kukaan mitä on kasvaa kuolemaantuomittuna? Mitä se vaikuttaa itsetuntoon kun pienestä pitäen saa tuta, ettei sinulla, yhteiskunnan kululla, niin ole väliä…etkö millään tyytyä vois vähempään…
Mitä jos asiaa katsoo ihan toisesta näkökulmasta? Kuinka moni lääkäri leipänsä repii, eikä se sieltä köyhemmästä päästä ole, itse kunkin harvinaisesta sairaudesta? Eikä se lääkäriin jää, on niitä muitakin elätettäviä. Hmm, menikö näkökulma liian radikaaliksi?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111818843159_uu.shtml
*Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.
Näin YK-vammaissopimuksen kynnyksellä olen herkistynyt kaikkeen vammaisia ihmisiä koskeviin väkivallan merkistöihin. Sympatiani ovat tämän pienen pojan puolella. Miettikö tai miettiikö kukaan mitä on kasvaa kuolemaantuomittuna? Mitä se vaikuttaa itsetuntoon kun pienestä pitäen saa tuta, ettei sinulla, yhteiskunnan kululla, niin ole väliä…etkö millään tyytyä vois vähempään…
Mitä jos asiaa katsoo ihan toisesta näkökulmasta? Kuinka moni lääkäri leipänsä repii, eikä se sieltä köyhemmästä päästä ole, itse kunkin harvinaisesta sairaudesta? Eikä se lääkäriin jää, on niitä muitakin elätettäviä. Hmm, menikö näkökulma liian radikaaliksi?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111818843159_uu.shtml
*Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.
