Studiossa ollaan syvästi närkästyneitä ja suutuksissaan
aktiivimallista. Malli ei meitä tukista. Mehän ollaan vamman vuoksi loukussa ja
siksi Kelan vasalleja. Hautaan saakka. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö aktiivimallia
vastaan myös meidän pidä mekkaloiman. Nuttura ja minä emme hyväksy laisinkaan asioista vetäytymistä sillä perusteella, ettei se itseä koske. (Juu – kyllä - tiedän,
että Runotyttö sellaista toisinaan Nutturalta ihan toivoo, mutta se ei nyt
liity tähän).
Me emme usko, emmekä luota taloustieteen malliin,
jonka mukaan talouden kasvu ja yleinen vauraus tiputtelevat toimeentulon murusia myös vähemmän onnekkaille. Mutta sen tiedämme ja olemme moneen kertaan saaneet tuta, että ainavammaisella pitää mennä vähintään kaksin tai mieluummin
kolmin verroin huonommin kuin valtavirtaan kuuluvalla, että sen ego kestää. Perustelen väitettäni esimerkiksi tapauksella, jossa eräs kuljetuspalvelukeskus-hypettäjä nosti nokkaansa kohti taivasta kertoen kuinka hänenkin on bussia ihan joka päivä odotettava. Julkesi vielä lisätä, että yhteiskunnan varoilla ne vammaiset taksilla ajaa. No, odottaa mitä odottaa. Eniten jäi kaivelemaan, kun en silloin älynnyt sanoa, ettei yksikään julkinen liikenneväline kulje metrin neljännestä ilman julkista tukea. Siitä vain ei puhuta yhtä paljon kuin meidän onnettomasta yhdeksästä asiointimatkasta kuukaudessa. Ilman meitä, hypettäjällä ei myöskään olisi ollut juuri tätä työpaikkaa, josta käsin hän sai meitä moralisoida ja samalla nostaa joka kuukausi palkkaa, mistäpä muuta kuin verovaroista. Siksi on tunnustettava, että ihan ilman omaa lehmää me ei tässä ojassa olla
aktiivimallin uhreja puolustamassa. Valtavirran syynäyksen lisääminen ei tiedä
hyvää ainavammaiselle kansalle, jota jo ennestään tutkitaan ja arvioidaan
loputtomasti. Hautaan saakka.
Aktiivimallin syynäreitä sanottiin alussa palkattavan kuudentoista henkilötyövuoden edestä. Nyt on palkattu 100 ihmistä. Huhutaan 8 miljoonan euron
palkkakuluista. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen arvioi Uuden Suomen
haastattelussa 4.1.2018 aktiivimallin lisäävän toimeentulotuen sekä asumistuen
tarvetta. Ympäri käydään ja yhteen tullaan?
Nutturan ja minun mielestä ainakin nämä kaksi seikkaa olisivat ansainneet laajemman pohdinnan, ennen kuin Sipilän uudet aktiivivaatteet saivat lain voiman:
1. Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat verollisia. Em. tukia maksetaan, kun ansiosidonnainen loppuu, eikä uutta työtä löydy. Onko kukaan laskenut mitä maksaa, kun tämä joukko pyörii vuodesta toiseen verotoimiston asiakkaina? Vähenisikö ja kuinka paljon toimeentulotuen ja sen käyttäjien määrä ja siihen kuuluvat byrokratiakulut, jos alin työttömyyskorvus olisi nykyisen suuruinen, mutta veroton?
2. Jostain luin, että työtön professori joutui pakosta kurssille, jossa opetettiin tekemään CV. MIKSI kaikkea sitä rahaa, joka nyt kuluu aktiiviseen kyttäämiseen ja työllisyyskursseihin EI muuteta suoraan palkkatueksi ja auteta ihmisiä menemään oikeisiin ja hyödyllisiin töihin? Oikea palkka olisi tietenkin veronalaista tuloa. Työssä käyminen lisää kulutusta. Kulutus lisää työpaikkoja. Voisiko jopa käydä niin, että palkkatukena verovaroista maksetut rahat palautuisivat takaisin verokirstuuun syynäystä ja kurssitusta mallikkaammin? Ennen aikaan elvytetiin. Arvotkin olivat eri sorttia. MITÄ, jos se ei olekaan aktiivisuus eikä edes money, joka talks, vaan kovien arvojen aatteet, millä NYT ratsastetaan kuin Ilmestyskirjassa ikään, eikä yhtään välitetä miten paljon ruumiita jää tien varsille?
Nutturan mielestä professorin CV-istunto on vielä
suurempaa tuhlausta kuin ministeri Soinin rukousaamiaisen kulut. Rukoilemisesta
Nuttura toteaa, että se on sinänsä toivottavaa, jopa suositeltavaa, mutta ei
sitä varten tarvitse Suomesta Amerikkaan asti lähteä verorahoja tuhlaamaan. Nuttura
ihan katsoi Peruskoulun kartastosta vuodelta 1972, ettei Washington DC ainakaan
lähempänä taivasta ole kuin Helsinki. Aamiaista Soini voisi mennä syömään vaikka
Hurstille yhtenä aamuna ja työttömien tuvalle toisena. Jälkimmäiseen hän voisi
ottaa mukaan työministerin, että tämä saisi edes kerran opiskella työttömyyttä
ihan kokemusasiantuntijoiden johdolla.
Minä otan vastuun palkkatukihaaveista ja pienimmän tytöttömyysturvan verottomuusunelmasta, mutta aamiaisasiat jätän Nutturan ja suurempien herrojen
huomaan.
Heleätä helmikuuta, toivottaa Studion väki.
