tiistai 28. tammikuuta 2020

Kenet korkeat jumalat ovat ottaneet keinuunsa kerran...



Studiossa on vietetty talvetonta talvea. Jokaisen lumettoman päivän olemme ottaneet kiitollisina, joskin syyllisyydentuntoisina vastaan. Ilmastonmuutos nääs. Toisaalta syyllistyminen sujuu vanhasta muistista. Nuttura pitää siitä huolen. Täytyyhän Studion väen kaikesta mikä vähänkin mukavaa olisi, syyllisyyttä tunteman. 

Olen minä vähän jo kevättäkin suunnitellut. Meinaan tehdä yhden päivän reissun noin 300 kilometrin päähän kotoa. Katselin netistä säästölippuja ja toden totta, jos ne nyt ostaisi, saisi melkein ilmaiseksi. Osaan ostaa pitkänmatkan bussilippuja. Osaan jopa varata mieleiseni istumapaikan. Käyn bussilla joka kesä Hämeessä päin kesäteatterissa. 

Mutta VR:n nettilippuihin eivät minun aivoni taivu. Olen kuitenkin keksinyt porsaanreiän. Tilaan liput vanhanaikaisesti puhelimella, saan koodin ja haen ne Ärrältä. 
Tälle junamatkalle olen menossa rollalla. Olen kuullut, että EU:n vammaiskortin haltijalle sallitaan avustaja maksutta mukaan, liikkui hän millä vekottimella hyvänsä. Netissä asia oli kuitenkin sanottu ehkä siten, että kaukojuniin vain pyörätuolilla matkustava tai näkövammainen henkilö saa maksuttoman saattajan. Rollallinen maksakoot saattajastakin lipun. Tai ainakin em. tulkinnan vaara on mitä ilmeisin. 

Koitin soittaa maksuttomaan, vammaisia asemalla auttavien numeroon, mutta se oli koko ajan varattu. Ajattelin, että kai ne siellä maksullisessakin tietää. Mutta sitä ennen koitin onneani chatin tapaisessa. No, siellä ei vastattu. Kärsivällisyys ei ole laitoslapsuuden läpikäyneenä parhaita puoliani, joten soitin siihen aikas kalliiseen nummeroon. Rahallinenhan se vastasi heti. Lippuja oli saatavilla, mutta tämä myyjä tulkitsi rollani vaarallisesti: rollalliselle käy maksuton saattaja vain lähijuniin. Mikäpäs siinä! Varaus tehtiin ja heti huomenissa aioin ferraroida ärrälle, kiitollisena siitä, että ei ollut lunta. 

Pahaksi onneksi se Chat- Henkilö oli Rahallisen kanssa kauppaa käydessäni vastannut, että EU:n kortti käy myös rollan kanssa vaappujan saattajalle. Samaa todistivat monen kommentin voimin esteetön matkustus- faceryhmän vertaiset. Minä siinä sitten kädet täristen chattaamaan, että kyllä tässä nyt niin kävi, että minulla on sekä itselle että avustajalle maksulliset liput. 

ChatHenkilö uutisesta oitis riehaantumaan ja minulle uusia lippuja ja koodeja antamaan. Koodilitanian saatuani ChatHenkilö chattasi, että liput voisin lunastaa luottokortilla tai mennä hakemaan rautatieasemalta. Uutta Ärräkoodia en voisi saada. Luottokorttia Studiossa ei ole, eikä tule. Ei muuta kuin hammasta purren hakemaan lippuja viimeisellä edestakaisella asiointimatkalla, vaikka sille oli ihan muuta suunniteltu. 

Saavuin asemalle. Lippujen myyntipaikka oli siirretty kokonaan pois siitä ihanaisesta salista, josta olin alta kouluikäisenä ensimmäisen kerran lippuja ollut ostamassa. VR- lipputoimisto oli muuttanut laiturialueelle. Kävelytunnelista vasemmalle, sellaiseen pienehköön tilaan, jossa ennen oli kai joku kauppa. Raskaat ovet ja reippaat kynnykset. Toista kautta esteetöntä, huomasin pois lähtiessä. Jatkossa tiedän. 

Rollan kanssa sisään kammettuani etsin epävimman toivolla jonotusautomaattia. Löytyi ja aikani äimisteltyäni jonotuslappu tuli ulos, ihan mistä kohtaa vain hipaisemalla. Seuraavaksi luokseni saapasteli HuomioliiviHenkilö, joka iloisena ilmoitti, että lippuja ei nyt voi myydä, koska koneet sakkaavat. Tässä vaiheessa sisäinen pasifistini julisti sotatilan, ulkoisen vielä näytellessä tyyntä. Sain sanottua, että jos on koodi, niin antaako kone liput ulos? –  Juu, sanoi Huomioliivihenkilö. Kotimatkalla taksari ei meinannut uskoa korviaan.
 – Miten elämä onkin voinut mennä näin hankalaksi, totesimme. 

Tulee mieleen Eino Leinosta runonpätkä: Kenet korkeat jumalat ovat ottaneet keinuunsa kerran. Toisaalta saattoi se olla Nutturakin. Ihmisen paikka kun sen mielestä on kotona, invalidisihmisen vallankin!