Nutturan ja Runotytön, näiden ihaNaisten ääripäiden, kanssa
eläminen on aika vaativaista. Tunteita piisaa. Laidasta laitaan.
Lähtökohtaisesti tunteet eivät ole minun juttuni. Lämpö, lempeys ja rakkaus
saavat jo pelkkinä sanoina sieluni vilusta kananlihalle. Liian paljon on
elämässä tullut kohdatuksi pumpuliin käärittyjä rautanyrkkejä ja muka
rakkauteen kiedottua väkivaltaa. Henkisellä tasolla enimmäkseen. Onneksi? Siksi
luotto-olentoni on Nuttura, tasaisen vihainen ja velvollisuudet tunteva hikari.
Mitään niin pahaa ei voi meille sattua,
etteikö Nuttura olisi sitä jo etukäteen uumoillut. Turvallista? Runotyttö, hömpylähame
- flower girl, tuli meille kaveriksi ilmeisesti siksi, että tarvitsemme vastapainoa.
Sen ohella hän on kyllä tuonut sitä pinkkiä bling-blingiä ihan rasittavuuteen
saakka…HUOH!
Aatteellisista ja muista tunnepettymyksistä huolimatta jaamme
kaikki yhä vision, että hyvät voittavat pahat ja nöyrät perivät maan
nauttiakseen suuresta rauhasta. Idealismi ei meistä kulumallakaan kulu, eikä lähde
mihinkään. Onneksi yltiöpäitä löytyy
muualtakin. Äskettäin perustettu Me-säätiö on ottanut tavoitteekseen, ettei
Suomessa olisi yhtään syrjäytynyttä vuonna 2050. Visio on innostava. Käymme sen
takia vakavia keskusteluja toistemme ja Kaitselmuksen kanssa siitä pitäisikö yrittää
lisätä ainavammaisuuteen täpäkkää vanhuutta, nähdäksemme missä silloin mennään?
No niin, eksyin sivuraiteelle. Mutta siitä varsinaisesta
aiheesta; tunne-elämäni on viime aikoina radikaalisti muuttunut. Kaikki alkoi
siitä, kun asiakas kysyi miten kummassa tunteitaan voisi käsitellä, että niiden
kanssa jaksaisi elää. Sitä yhdessä pohdimme.
Minulla on pitkään ollut fyysisisiä vaivoja. Syksyllä olin
sydämen varjoainekuvauksissa. Se oli erikoinen kokemus. Varjoaine vaelsi ja
valaisi sydämen läpikotaisin. Tunsin kaikki kolkat ja suonen seinämät. Mielessä
asti kävi ailahduksia. Tuli oivallus Ison Kirjan lauselmasta: - Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Aikansa
kuljettuaan ja kuulosteltuaan varjoainetuntemus alkoi spiraalimaisesti etääntyä
minusta ja haipui pois. Nousin tutkimuspöydältä. Lähdin kotiin.
Asiakkaan kanssa käyty keskustelu ja
varjoaineen kulkeminen synnyttivät innovaation. Mitäpä jos tästä lähtien
antaisin tunteiden tulla ajatuksen tasolle sellaisena, kun ne tulevat. En
antaisi Nutturan moralisoida tai torpata, enkä Runotytön liioitella ja
vahvistaa. Mitä tapahtuisi?
Tunteita alkoi tulvia ovista ja ikkunoista.
Ne pyörivät, heiluivat heiluttaen minua, mutta pelottomasti. Aikansa
kieriskeltyään ne alkoivat varjoaineen lailla häipyä poispäin. Huono
tunnemuisto on tullut uudemmankin kerran, mutta laimentuneena. Minulta löytyi
sellaisiakin tunteita, joita en uskonut olevan olemassakaan. En todellakaan ole
yhtään jouluihminen, mutta ihme on tapahtunut. Olen tavoittanut jostain kaukaa
lapsuudesta häivähdyksen joulumieltä. Studion väki on hepnaadilla lyöty!
Runotyttö vetää manuaalilla happy dancea. Nuttura on hymyillyt (mikä ehkä on
sekunnin pelottavaakin).
Alun perin käytin metodia ihmissuhteiden herättämissä
tunteissa. Nyttemmin olen liittänyt
siihen yhden Kelan konttorissa asioimiskokemuksen. Kela-vihanihan on tunnetusti
aava kuin Laatokan meren rantama, valtamertakin syvempi. Etuuskäsittelijän (on
siinäkin sana) tapaaminen sujui jouhevammin kuin ennen, koska annoin raivon
vaeltaa tasan omalla voimallaan vuoronumerojen vaihtumisen tahtia. Tiskillä ei
sitten tarvinnut käyttää energiaa ärtymyksensä kätkemiseen. Toimii tälläkin
saralla. Luulen kuitenkin, että muutamakin tuhat kuutiota saapi vettä
Vantaankoskessa virrata, ennen kuin nämä tunteet laimenevat. Spiraalissa on
runsaasti toivomisen varaa, mutta alku ihan kelvollinen. Tunneinnovaatio
liittyy ilman muuta väkivallan äärellä työskentelyyn. Ilman työn kautta saatua ja hankittua tieto- taitoa,
en olisi ikinä sitä keksinyt.
Seuraava Nuttura ja minä blogikirjoitus pureutuukin
ensi vuoden tietämillä väkivallan olemukseen. Juuri nyt me keskitymme jouluun
ja toivotamme itse kullekin säädylle joulut ja tykötarpeet. Itsenäisyyttä
unohtamatta ja sitä kenellekään luovuttamatta.
Voidaan hyvin!
PS. Lääkärin lausunnossa sanottiin, ettei sepelvaltimotautia
ole, varjoaine täyttää valtimot kauniisti kärkiin saakka.
