Meidän poppoon mielestä olisi hyvä, jos olisi kaikille
lapsivähennys, joka määräytyisi lapsen
iän mukaan (ei kyllä tiedetä miten) ja yksihuoltajille yksinhuoltajavähennys
sen päälle. Kyse olisi siitä, että valtio tukee lapsiperheitä taloudellisesti
kasvatustehtävässä, eikä siitä kuinka paljon kukakin ansaitsee. Ennenkin niin
on ollut. Nimittivät sitä hyvinvointivaltioksi. Lapsiköyhyyttäkään ei tainnut
olla?
tiistai 9. syyskuuta 2014
Vammaiset henkilöt vs. ammattiauttajat ja väkivallan kehä
HS. 4.9.2014 uutisoi
otsikolla "Vammaisten hoitajat kokevat usein väkivaltaa” kuinka jopa 72%
vammaispalvelutyön ammattilaisista on kohdannut työssään väkivaltaa tai sen
uhkaa. Artikkeli perustuu Super-ammattiliiton tekemään selvitykseen nimeltä ”Eettisesti toimien, itsenäisyyttä tukien – selvitys superilaisista
vammaispalveluissa”.
Ammattiauttajien kohtaamalle väkivallalle on heti saatava aikaan nollatoleranssi, sille ei ole vaihtoehtoa. Ratkaisuja etsittäessä tulee myös selvittää väkivalta, jota vammaiset henkilöt kokevat ammattiauttajien taholta. Väkivalta voi olla halventavaa puhetta, yliolkaisuutta, auttamistilanteissa toimenpiteen tekemistä tahallaan kivuliaasti. On myös tapahtunut, että käytetään toimenpidettä seksuaalisen häirinnän tai jopa kajoamisen kulissina. On mahdollista, että joidenkin ihmisten aggressiot heräävät, kun he näkevät tai kohtaavat avuttomuutta lähimmäisessään. Valitettavasti osa aggressiivisesti toimivista henkilöistä joko hakeutuu ja tai muuten ajautuu ammattiauttajiksi. Ongelmia syntyy myös siitä, että meillä on edelleen voimassa ikiaikainen ”joka vaivaista holhoo”-kulttuuri. Sen mukaan työntekijä tai tiukan paikan tullen hänen esimiehensä, on viime kädessä saanut päättää miten vammaisen henkilön tulee olla ja elää.
Vammaisaktivistina olen huomannut, että joidenkin työntekijöiden on täysin mahdotonta toimia vammaisen henkilökohtaisena avustajana, jos avustettava on samalla myös esimies. Se mikä olisi tavallisella työpaikalla täysin kohtuullista ja normaalia työnantajan direktio – oikeuden piiriin kuuluvaa määräysvaltaa, muuttuukin työntekijän kiusaamiseksi tai henkiseksi väkivallaksi, koska ei ole lainkaan totuttu että ”noi määrää” edes siitä mitä ”ne” päälleen pukevat.
Ammattiauttajien kohtaamalle väkivallalle on heti saatava aikaan nollatoleranssi, sille ei ole vaihtoehtoa. Ratkaisuja etsittäessä tulee myös selvittää väkivalta, jota vammaiset henkilöt kokevat ammattiauttajien taholta. Väkivalta voi olla halventavaa puhetta, yliolkaisuutta, auttamistilanteissa toimenpiteen tekemistä tahallaan kivuliaasti. On myös tapahtunut, että käytetään toimenpidettä seksuaalisen häirinnän tai jopa kajoamisen kulissina. On mahdollista, että joidenkin ihmisten aggressiot heräävät, kun he näkevät tai kohtaavat avuttomuutta lähimmäisessään. Valitettavasti osa aggressiivisesti toimivista henkilöistä joko hakeutuu ja tai muuten ajautuu ammattiauttajiksi. Ongelmia syntyy myös siitä, että meillä on edelleen voimassa ikiaikainen ”joka vaivaista holhoo”-kulttuuri. Sen mukaan työntekijä tai tiukan paikan tullen hänen esimiehensä, on viime kädessä saanut päättää miten vammaisen henkilön tulee olla ja elää.
Vammaisaktivistina olen huomannut, että joidenkin työntekijöiden on täysin mahdotonta toimia vammaisen henkilökohtaisena avustajana, jos avustettava on samalla myös esimies. Se mikä olisi tavallisella työpaikalla täysin kohtuullista ja normaalia työnantajan direktio – oikeuden piiriin kuuluvaa määräysvaltaa, muuttuukin työntekijän kiusaamiseksi tai henkiseksi väkivallaksi, koska ei ole lainkaan totuttu että ”noi määrää” edes siitä mitä ”ne” päälleen pukevat.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Ferrarit ja vaunut
Kohtasin viime viikolla kaupassa maireasti hymyilevän
naisen, joka arvuutteli ihan ääneen, että olinhan varmasti itse ostanut Ferrarini.
Kuullessaan vastauksen, että en ollut, hänen muotonsa mustui. Selitettyäni, että
sähkärini omistaa SAIRAALA, joka antaa minun käyttää sitä, koska en enää pysty
kävelemään kuten ennen pystyin, Rouva rauhoittui silminnähden.
Sittemmin puhkesi vaunusota:
Olen aina luullut, että meidän poppoon elämä on ahdasta
ja nurkkakuntaista, mutta ei se sitä taida ollakaan, koska emme ole joutaneet
kenenkään lastenvaunuja syynäämään.
Mutta mitäs muuta sitä verosuunnittelusta voikaan olla
seurauksena kuin kassavaje valtiossa ja vaunu- ja ferrarikade sydämessä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)