torstai 25. heinäkuuta 2019

ÄRSYTTÄÄKÖ POSITIIVINEN AJATTELU?


Studiossa on lopuillaan murjotusviikot, jotka fb-yhteisön huolen takia kantavat nykyään nimeä hygge. Tehdään sitä mikä Nutturalle on rakkainta maailmassa. Ollaan kotona. Niin no, tietenkään Nutturan mielestä ei olla tarpeeksi. Jos hän saisi päättää, se olisi 24/7 koko loman ajan. Minun ja Runiksen hyggeen kuuluu, että tavataan ihmisiä, kuten sukulaisia ja naapureita, joille tavallisessa arjessa ei ole juurikaan aikaa. Lisäksi tehdään kesäjuttuja, kuten joka kesäinen päivän retki Valkeakoskelle kesäteatteriin. Tänä vuonna oli Danny. Löysin näytelmästä uusia ulottuvuuksia vaimon vaihtoviikoille, syitä, joita casanovan tytär ei ehkä koskaan väsy etsimään. Kesä-hyggen kruunaa joka viikkoinen puistojumppa ja sen jälkeinen penkkiterapia eli merelle tuijottelu.


Sellainen hygge on hyvä hygge, jossa on mukana joku oivallus. Tänä kesänä sellainen on tullut. Positiivisestä ajattelusta. Suomi on metka maa. Osa menee positiivisesta ajattelusta vallan pois tolaltaan ja saa ison sätkyn. Vieläkin on muistissa miten paljon Marko ja joustoa polviin ihmisiä ärsytti. Meillä ajatellaan aivan liian helposti, että positiivinen ajattelu on vihon viimeistä teeskentelyä, kieltämistä ja onnellisuusmuurin pönkitystä. Toisaalta hyvin ymmärrettävää. Onhan meillä ihan joululauluna, että hetken kestää elo tää ja sekin synkkää ja ikävää ja sitten tenttu-ukot hyppivät! Ruotsiksi samassa värssyssä kannustetaan: låt oss lustiga vara! Aivan Amerikkaan asti ei tarvitse näemmä olla vettä välissä, kun jo kevennetään.


Suomalaisuudesta ja Nutturasta huolimatta Studiossa kannatetaan myönteistä ajattelua. Myönnetään, että aina se ei ole helppoa. Onhan Nutturoiden suvussa varsin tapana tuomita ruusut kuihtumaan, permanentit lakastumaan ja avioliitot päättymään.
 – Jos ei mies muuta kiusaa keksi, niin se kuolee…niin minulle opetettiin. Tällä järjellä sanoisin, että juu niin siinä kai käy, mutta tuo asenne estää niistä kaikista nauttimasta. 

Minä lähdin myönteisen ajattelun matkalleni yli 20 vuotta sitten. Taisin aloittaa Keijo Tahkokalliolla. Hänen kirjoistaan opin mm. että jos oikein pontevasti ajattelee ison varpaan kynttä hammaslääkärissä, niin aivot eivät ehdi tuntea yhtä paljon kipua kuin tilanteessa, johon poraan oikein paneudutaan. Minulla hammaslääkärisuperpelkoisella ainakin toimi! Olen myös oppinut, että mihin huomio kiinnittyy, se lisääntyy. Kun asuin talossa, jossa tehtiin julkisivuremppa, bongasin vuosikaudet joka ikisen huputetun talon. Kun odotin lasta ja toisella kierroksella lapsenlapsia, olivat kaikki naiset raskaana! 


Minulle myönteinen ajattelu on ennen muuta valintoja.  Jos ollaan tilanteessa, ettei ihmisellä ole mitään valinnan mahdollisuutta, on hänellä kuitenkin aina mahdollisuus valita asenteensa kyseessä olevaan tilanteeseen. Logoterapian isä Viktor Frankl, neurologi ja psykiatri, joka selvisi hengissä keskitysleiristä kirjoittaa. – Jotkut menivät kaasukammioon pystyssä päin ja rukous huulillaan. Minuun tämä teki aikoinaan valtavan vaikutuksen. Väärin ymmärrettynä lause voi toki tarkoittaa sitä iänkaikkista kärsi-kärsi -kirkkaamman -kruunun -saat- virttä, jota köyhille, vammaisille ja varsinkin köyhille vammaisille pidetään oikeinkin hyvänä orientaatioperustana. Mutta toisella tapaa ajateltuna, kun ei ole mitään, niin sitten onkin vielä jotain. Mehän voidaan ottaa kaksi ihmistä, joista toisen mielestä lasissa on enää puolet ja toisen mielestä vielä puolet jäljellä. Kukaan ei voi sanoa, kumpi heistä on oikeassa ja kumpi väärässä. Se pitää itse valita.


Myönteisellä ajattelulla on myös kielteinen puolensa. Se ei nimittäin aina toimi. Johtunee siitä, että mikään tässä maailmassa ei aina toimi. Elämä on yksilön kannalta kuolemaan johtava olotila. Toimimattomuudesta on kaksi haittaa. Ensimmäinen on se, että lähimmäiset ilkkuvat. Olen minä yhden sun toisenkin nokkaisun tässä matkan varrella saanut kokea. No NIIN! En kuitenkaan halua antaa periksi. Toinen on, jos antautuisi ismilleen liian sokeasti ja todellakin ryhtyisi silottelemaan, kieltämään ja peittelemään. Jäisi vangiksi. Mutta sitä vaaraa ei minulla ehkä ole? Meillä ei todellakaan ole aina hyvät fibat. Meillä on Nuttura.