Studiossa on lopuillaan murjotusviikot, jotka fb-yhteisön
huolen takia kantavat nykyään nimeä hygge. Tehdään sitä mikä Nutturalle on
rakkainta maailmassa. Ollaan kotona. Niin no, tietenkään Nutturan mielestä ei olla tarpeeksi. Jos hän saisi
päättää, se olisi 24/7 koko loman ajan. Minun ja Runiksen hyggeen kuuluu,
että tavataan ihmisiä, kuten sukulaisia ja naapureita, joille tavallisessa
arjessa ei ole juurikaan aikaa. Lisäksi
tehdään kesäjuttuja, kuten joka kesäinen päivän retki Valkeakoskelle
kesäteatteriin. Tänä vuonna oli Danny. Löysin näytelmästä uusia ulottuvuuksia vaimon vaihtoviikoille, syitä,
joita casanovan tytär ei ehkä koskaan väsy etsimään. Kesä-hyggen kruunaa joka
viikkoinen puistojumppa ja sen jälkeinen penkkiterapia eli merelle tuijottelu.
Sellainen hygge on hyvä hygge, jossa on mukana joku
oivallus. Tänä kesänä sellainen on tullut. Positiivisestä ajattelusta. Suomi on metka maa. Osa menee positiivisesta
ajattelusta vallan pois tolaltaan ja saa ison sätkyn. Vieläkin on muistissa
miten paljon Marko ja joustoa polviin ihmisiä ärsytti. Meillä ajatellaan aivan
liian helposti, että positiivinen ajattelu on vihon viimeistä teeskentelyä,
kieltämistä ja onnellisuusmuurin pönkitystä. Toisaalta hyvin ymmärrettävää. Onhan meillä ihan joululauluna, että hetken
kestää elo tää ja sekin synkkää ja ikävää ja sitten tenttu-ukot hyppivät! Ruotsiksi
samassa värssyssä kannustetaan: låt oss lustiga vara! Aivan Amerikkaan asti ei
tarvitse näemmä olla vettä välissä, kun jo kevennetään.
Suomalaisuudesta ja Nutturasta huolimatta Studiossa
kannatetaan myönteistä ajattelua. Myönnetään, että aina se ei ole helppoa.
Onhan Nutturoiden suvussa varsin tapana tuomita ruusut kuihtumaan, permanentit
lakastumaan ja avioliitot päättymään.
– Jos ei mies muuta kiusaa keksi, niin se kuolee…niin minulle opetettiin. Tällä järjellä sanoisin, että juu niin siinä kai käy, mutta tuo asenne estää niistä kaikista nauttimasta.
– Jos ei mies muuta kiusaa keksi, niin se kuolee…niin minulle opetettiin. Tällä järjellä sanoisin, että juu niin siinä kai käy, mutta tuo asenne estää niistä kaikista nauttimasta.
Minä lähdin myönteisen ajattelun matkalleni yli 20 vuotta
sitten. Taisin aloittaa Keijo Tahkokalliolla. Hänen kirjoistaan opin mm. että
jos oikein pontevasti ajattelee ison varpaan kynttä hammaslääkärissä, niin aivot
eivät ehdi tuntea yhtä paljon kipua kuin tilanteessa, johon poraan oikein
paneudutaan. Minulla hammaslääkärisuperpelkoisella ainakin toimi! Olen myös
oppinut, että mihin huomio kiinnittyy, se lisääntyy. Kun asuin talossa, jossa
tehtiin julkisivuremppa, bongasin vuosikaudet joka ikisen huputetun talon. Kun
odotin lasta ja toisella kierroksella lapsenlapsia, olivat kaikki naiset
raskaana!
Minulle myönteinen ajattelu on ennen muuta valintoja. Jos ollaan tilanteessa, ettei ihmisellä ole
mitään valinnan mahdollisuutta, on hänellä kuitenkin aina mahdollisuus valita
asenteensa kyseessä olevaan tilanteeseen. Logoterapian isä Viktor Frankl,
neurologi ja psykiatri, joka selvisi hengissä keskitysleiristä kirjoittaa. – Jotkut
menivät kaasukammioon pystyssä päin ja rukous huulillaan. Minuun tämä teki
aikoinaan valtavan vaikutuksen. Väärin ymmärrettynä lause voi toki tarkoittaa
sitä iänkaikkista kärsi-kärsi -kirkkaamman -kruunun -saat- virttä, jota
köyhille, vammaisille ja varsinkin köyhille vammaisille pidetään oikeinkin
hyvänä orientaatioperustana. Mutta toisella tapaa ajateltuna, kun ei ole
mitään, niin sitten onkin vielä jotain. Mehän voidaan ottaa kaksi ihmistä,
joista toisen mielestä lasissa on enää puolet ja toisen mielestä vielä puolet
jäljellä. Kukaan ei voi sanoa, kumpi heistä on oikeassa ja kumpi väärässä. Se
pitää itse valita.
Myönteisellä ajattelulla on myös kielteinen puolensa. Se ei
nimittäin aina toimi. Johtunee siitä, että mikään tässä maailmassa ei aina
toimi. Elämä on yksilön kannalta kuolemaan johtava olotila. Toimimattomuudesta
on kaksi haittaa. Ensimmäinen on se, että lähimmäiset ilkkuvat. Olen minä yhden
sun toisenkin nokkaisun tässä matkan varrella saanut kokea. No NIIN! En
kuitenkaan halua antaa periksi. Toinen on, jos antautuisi ismilleen liian
sokeasti ja todellakin ryhtyisi silottelemaan, kieltämään ja peittelemään. Jäisi
vangiksi. Mutta sitä vaaraa ei minulla ehkä ole? Meillä ei todellakaan ole aina
hyvät fibat. Meillä on Nuttura.