JYMYJUTTU!

–Me ollaan laiskistuttu, sinä erityisesti, sanoo Nuttura ja katsoo minua yhtä aikaa syyttävästi ja ilkikurisesti.

–Mitenkä niin, minä kysyn  

–Kun et sitä blogiakaan enää kirjoita. Lupaus on noin kerran kuussa ja viime vuonna tuli vain kaksi, eikä toissa vuodessakaan ole hurraamista,vastaa Nuttura

–Ethän sinä lähtökohtaisesti edes hyväksy koko internettiä, saati meidän blogia, minä hämmästelen.

–Totta turiset, mutta lupaus on lupaus ja sillä lailla meidät on kasvatettu, että lupaukset pitää pitää, Nuttura vastaa ja alkaa kaihoisasti muistella meidän maalaisliittolaista kotikasvatustamme ja samaan syssyyn kauhistella sitä, miten Santerin perilliset ovat köyhän asian tärvänneet.

–No, sitä asiaa me ollaan kyllä toitotettu, jos ei niin tässä blogissa, niin ainakin facessa, puolustaudun. Sitä paitsi ei meille oikein mitään kivaa kuulukaan. Toissa kesästä ollaan oltu pääasiassa Tuskafestareilla ja hyvin pitkälti eturivissä. Ei meinaa jaksaa!

–Mutta entäs se jymyuutinen, Nuttura tivaa.

–?

–No, se kaimajuttu!

Ai niin. Koko Studionväki ihailee yleisesti ja yksimielisesti toimittaja Pirkko Arstilaa (84v). Tykättiin hänestä uutistenlukijana ja Huomenta Suomen kokkailijana. Me ollaan myös tee-ihmisiä.

Eilen luettiin lehdestä, että Arstila on ainakin ollut Tinderissä. Siitäkös Runis innostui ja alkoi pitämään palopuhetta. Ihme ja kumma Nuttura heltyi. Runis saa tehdä Tinder profiilin. Mutta siinä on yksi ehto. Hän saa tehdä sen sitten kun ollaan 84 veitä. Siihen on nyt sitten aikaa 22 vuotta.

–Eikös meillä ole logoterapeuttinen elämänkatsomus, joten elämässä pitää olla tarkoituksia, toteaa Nuttura. Nyt on sitten mitä odottaa???

En se ollut minä, se oli Nuttura

PARISUHDEPOHDINTAA!

 

Nuttura on viime aikoina ollut enemmän kuin tyytyväinen HS - mielipidekirjoitukseen, jossa mies myönsi itsekkyyttään tärvänneensä perheensä elämän jättämällä sen jännemmän toivossa. Kirjoituksessaan hän mietiskeli, että oliko aikuisten lasten sinkuksi jäämisen syy tässä hänen itsekkääksi määrittelemässään teossa. Nuttura suhtautui suurella myötätunnolla naiseen, joka kertoi samassa lehdessä siitä, miten hänet oli luurattu polyamoriseen suhteeseen.  

No NIIN, sanoi Nuttura ja nosti nokkansa kohti kattoa:

- Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia! 

Runis parka, moneen kertaan särkyneen sydämensä kanssa, on varovaisesti Nutturan kanssa periaatteessa samaa mieltä. Hän haluaisi kuitenkin reunaehtoja: joskus olisi hyvä erota ja yhteisessä polyamoriassa kaikin puolin viihtyviä saa siinä olla ilman toisten arvostelua. Jokainen parisuhde on omansa ja sen todellisesta tilasta tietää vain pari itse. - Joskin aika usein siitä tiedetään varsin eri lailla, täydentää Nuttura, viittaamalla puun takaa tuleen jättämisen seurauksiin. Totta sekin!

Kerrankin pohdiskelu vieritettiin minulle ja minunKIN mielipidettäni kysyttiin. Tässä sitä nyt tulee: Ihan ensin on sanottava, että me olemme kaikki todella erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi yksin elämisen ja olemisen sietokyky kulkee todella laajalla skaalalla. Meillä Nuttura nauttii yksinelosta ja olosta pitäen henkisen kaulimensa kautta meidät muut kurissa. Runis taas saattaa vähän liiankin tiuhaan haaveskella ja haahuilla.  Minä asetun jonnekin sinne puoleen väliin, ehken vähän enemmän Nutturan suuntaan kallellaan. Elämä on opettanut ja kuten äitini tapasi sanoa, että miehistä ihminen oppii 😉 (anteeksi miehet 🧡) 

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja nykyisen työni kautta olen tullut tietämään, että joillekin yksin eläminen on monin verroin kauheampaa kuin ulkopuolisin silmin kamalaakin kamalammassa suhteessa eläminen. Tutkainta vastaan ei mielestäni kannata potkia, joten fokus olisi ”jätä se”- neuvojen sijasta suunnattava siihen, miten henkilö voisi voimaantua, että elämä muuttuisi siedettävämmäksi joko liittoon jäämällä tai siitä lähtemällä. Jos jätä se -ismi olisi toimiva, niin ei tarvittaisi auttavia puhelimia tai eroryhmiä. Onneksi niitä on, sillä toisinaan henkilö jää ypöyksin, kun ei ympäristön mielestä ”tottele” hyvää neuvoa. 

Omia silmälasejaan pitää myös putsata, onko se suhde todellisuudessa kauhea vai onko minun mielipiteeni siitä jotenkin kauhea? Pitkän vammais- ja naisaktivistielämäni varrella olen nimittäin näkemällä nähnyt hyviä parisuhteita uhatun jopa kaatuneen, kun ympäristön, ja etenkin sukulaisten, mielestä vammaisen naisen olisi parasta elää yksin. Nykymuotoiset suhteet ja suuntautumiset saattavat meille vanhemman polven edustajille olla kauhistuksen kanahäkki, vaikka niissä suhteissa elävät ovat niihin paljon tyytyväisempiä kuin perinteiseen malliin. Kukaan muu kuin itse, ei voi tietää mikä itselle sopii. 

Mutta mikä minua ärsyttää on se, ettei perinteinen malli saa elää ja kukoistaa samanarvoisesti. Minusta perheen jättämisen ensimmäinen vaatimus on, että pitää sitten tulla onnelliseksi. Mielipiteen kirjoittaja ei tullut. Ihan hyvin sitä voi siis tehdä virheen, jota sitten katuu, vaikka koko elämänsä. Sen saa kertoa! Minä en nuorena ollut niin moderni kuin aikakauteni oli, mutta jotenkin ympäristön paineesta ajauduin avoliittoon. Se ei ollut minun aito arvoni. Hyvin voin ajatella, että tänä aikana joku suostuu polyamoriaan, tai johonkin muuhun mikä nyt on pinnalla, vaikka ei sisimmässään tahtoisi. Vanhanaikaisesti ajatteleminen ei vie tilaa heiltä, joille avoliitto tai polyamoria istuu kuin hansikas.

Lyhyesti sanoen: Kaikkien, myös vanhanaikaisten vahakukkasten, pitäisi saada yhdenvertaisesti kukkia 💐 

Kuvassa on valkoinen pitsihansikas beigellä laattalattialla

TV-sarjasta johdettua logofilosofiaa

 

Studiossa on eletty koko kulunut vuosi hiljaiseloa. Blogitekstejäkään ei ole syntynyt koko aikana, vaikka tavoite on kerran kuussa.

Voimia on mennyt, kun ollaan totuteltu koronan jälkeiseen, Nutturan mielestä valheelliseen, vapauteen. Kotoa lähtö on etenkin Nutturalle vaikeaa, sillä kunnon invalidihan on aina kotivalossa. Oikein pahoina päivinä Runotyttö on melkein satavarma, että Nutturalla ja viruksella on meneillään joku yhteinen salaliitto? Toisaalta ollaan Runiksen kanssa sitä mieltä, että jos olisi tullut Presidentin ehdottama koronanyrkki ja JOS Nuttura sitä olisi saanut johtaa, monta henkeä olisi säästynyt. 

Vähän ennen pääsiäistä meitä kohtasi suureen suuri suru. Samaa geenivirhettä kantanut maailman paras vertaistukija ja pitkäaikainen ystäväni ei enää herännyt nukutuksesta. Hänen johtoajatuksensa tulee kuitenkin kantamaan läpi meidän elämämme: Vertaistuki on vuoroin silittämistä ja vuoroin persuksille potkimista”. Kiitos siitä 💖

Surutyötä olen ekan kerran elämässä koittanut tehdä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan koko oman ammatillisuutenikin peliin pistäen. Helppoa se ei ole. Tällä hetkellä voin onnitella itseäni, jos vasta kello 10 tulee mieleen, etten ystävääni enää tällä taajuudella todellakaan kohtaa. Jos päästään kello 13 saakka, niin voisin suorastaan pitää juhlat. Hassua kuinka henkilöstä, josta on todella paljon pitänyt, voi löytää uusia piirteitä vielä kuolemankin jälkeen. Tämä fiktiivinen porisuhdeneuvoja Luukkone tuo mieleeni todellakin myös ystäväni. Ystävä kyllä paljon puhui lähtökohdistaan, mutta nyt vasta huomaan, miten porilainen hän (ihastuttavassa mielessä) olikaan. Tämä Luukkone myös lohduttaa minua. 

Esipuheen jälkeen menen varsinaiseen asiaani: Studiossa on nyt loma, jonka nimi on HYGGE.  Sen puitteissa ladataan akkuja kuuntelemalla imeliä iskelmiä, tapaamalla ystäviä, nauttimalla kulttuurista ja puistojumpasta, hyviä kirjoja ja tv-sarjoja unohtamatta. Lyhyesti sanoen tehdään kaikkea sellaista mihin arkena ei ehdi tai mitä ei voi. 

Auvoiseen olotilaamme kosahti kuitenkin valtaisa särö. Syynä siihen on Maikkarin sarjakesän sarja nimeltä FLACK. Siinä kuvataan näin nutturalaisesta näkökulmasta järkyttävä trendi, jossa ollaan valmiita myymään iso-äitikin bisneksen vuoksi, eikä kukaan päätrendikkäistä oikeasti tykkää kenestäkään, kokkelia ja tykötarpeita sekä seksiä kaikenkarvaisine nikseineen riittää. Kunnollisia ihmisiä sahataan silmään ja käytetään hyväksi minkä ennätetään. Onneksi sarjan sai katsottua nopeaan tahtiin, sillä muuten olisi Nutturan ja minun HYGGE mennyt pilalle. Sarjan loppupuolella päästään vanhaan totuuteen eli "sitä niität mitä kylvät"! Helpotuksen huokaus. Ehkä ihmiskunnalla sittenkin on tässä viihteen hyssyttämässä maailmassa vielä jotain toivoa?

Tänä aamuna tajunnanvirtaamme tupsahti sarjan seurauksena logoterapeuttisia näkemyksiä. Logoterapian mukaan ihminen on fyysinen, psyykkissosiaalinen ja henkinen olento, jolla on tahto tarkoitukseen. Henkinen -lokerossa sijaitsee kaikki se mikä on vain ihmiselle ominaista kuten: etiikka (joka helposti voi kyllä muuttua etikaksi), arvot, huumori, luovuus, aatteet ja uskonto (jos henkilö niin valitsee). Päihteet ja huumeet tukkivat henkisen ulottuvuuden. Tavallaan ihminen ei olisi vastuussa siitä mitä hän päihtyneenä tekee, mutta lähtökohtaisesti hän on 110% vastuussa siitä, että saattoi itsensä niin vastuuttomaan tilaan. 

FLACK on logoedukatiivinen kouluesimerkki siitä mitä ihmiselle käy, kun henkinen on tukossa! 

Henkisen tukkoon meneminen ehkäisee elämän tarkoitusten löytymistä ja tarkoituksellisen elämän elämistä. Elämän tarkoituksettomuudessa vietit, etenkin seksuaalivietti, villiintyy. Tarkoituksettomuus synnyttää ADA:n eli addiktion, depression ja aggression.

Mietitäänkö viettien villiintymistä, jos/kun katsotaan Sex-tape-Suomi sarjan uutta kautta? Meillä ei kyllä olla katsottu sitä edellistäkään. Nykyään ei katsota ollenkaan tv:tä, koska Nuttura on saanut riemuvoiton. Studiossa ei ole enää tv:tä.😲 

Mutta on meillä sentään tämä läppäri ja uutena tabletti ja Areenasta näkyy Ylen kaikki ohjelmat vaikka suorina. Kuulemma riittää meille. Nuttura ei vielä ole hoksinut, että näkyy meillä muitakin kanavia. Ainakin osin.

Hyvää kesänjatkoa,

toivottaa Studion väki 

 

 

 

 

 

LINJAVIKA -vaihtaisitko osia?

Ensi vuonna voivat Pääkaupungin vammaiset henkilöt viettää matkaPALVELUkeskuksen 20 vee jubileumia. Kahden vuosikymmenen ajan ollaan siis odotettu ja pelätty, pelätty ja odotettu. Tuleeko se taksi ja milloin se tulee ja pääseekö takaisin kotiin. Tulopelko vie ilon koko menemisestä, mutta toisaalta elämä on murheenlaakso, kuten Nuttura jaksaa muistutella. Matkapalvelukeskusta parempaa alleviivajaa on kyllä aika vaikeaa keksiä.

Minulla on sentään hyvät muistot toimivista kuljetuspalveluista, kun olin koulukuljetuksia tarvitseva lapsi ja nuori, sittemmin opiskelija ja myöhemmin myös äiti ja työläinen. Etenkin lapsen kanssa kulkeva vammainen äiti tarvitsemalla tarvitsee sen tutun, turvallisen ja ammattitoisen kuskin. Muistot lämmittävät minua, joskaan eivät yhtään auta tämän päivän vammaisia äitejä. 

Studiossa ollaan pitkään uumoiltu, että myös taksikateus on osasyy, miksi vammaisten henkilöiden kulkeminen on tehty niin helvetillisen vaikeaksi. Suomi kun on taksikateuden kultamaa. Media sitä oikein lietsoo. Ihan nousi iho kananlihalle, kun joku aika sitten lehdissä luki, kuinka paikkakunnalle oli testamenttivaroin perustettu geriatrin eli vanhustieteeteen perehtyneen lääkärin virka ja rakennettu kuntosali. Mutta miten media tätä otsikoi, Yleä myöten?

Vanhukset pääsevät taksilla kuntosalille!!! (kursivointi ynnä huutomerkit Nuttura ja minä) Mitä ei valtaviralle suoda, siitä ei vammaisen edes haaveileman pidä!

Studion väki ehdottaa, että julkisen vallan tulisi kiireenvilkkaa laatia lista esimerkkeineen mitä kaikkea vammainen henkilö joutuu arjessaan kohtaamaan ja minkä hinnan maksaa siitä, että pääsee 9 kertaa kuukaudessa (ihan) taksilla hoitamaan asioitaan ja harrastamaan.

Me annamme esimerkin.

Tipahtipa Studion postiluukusta lappu, jossa varoitettiin, että sähköt ovat pian poikki noin tunnin ajan kello 3-4 aamuyöstä huoltotöiden takia. Minulle se tarkoitti sitä, että piti laittaa kello soimaan 2.45, ottaa hengityksenapulaite nenästä pois ja passata sähkösänky reippaaseen istuma-asentoon, etten vaan nukahda ennen kuin sähköt palaisivat. Ilman konetta hengittäminen ja nukkuminen saa aikaan olon, josta ei tuntikausiin pääse balanssiin. Eikä se varmaan terveellistäkään ole?

No, hetken kaikki sujui mallikkaasti. Mutta olin unohtanut yhden apparaatin, nimittäin turvapuhelimen. Sekin toimii sähköllä. Ainakin tulin tietäneeksi, ettei siinä ole yhtään mitään akkua, sillä samantien kun sähköt sammuivat, puhelin alkoi hokea: LINJAVIKA, LINJAVIKA! 

Siinä sitä sitten istuttiin pimeässä yksi elämämmme pisimmistä vajaista tunneista hokemaa kuunnellen ja samalla peläten, että joko pölähtää turvapuhelinhenkilökunta Studion ovesta sisälle. Väärä hälytys maksaisi noin 60 euroa. Ketään ei kuitenkaan tullut, (mikä sinänsä oli vähän huolestuttavaakin).

Sähköjen saavuttua, painoin hälytintä ja kerroin katkoksesta. - Niitä sattuu, vastattiin. Toivotettiin hyvät yöt. Seuraavaksi aloitin perinteiset nukkumaanmenoseremoniat, joihin sisältyy 1. sänky asentoon NUKU 2. hengityslaitteen nokkaan laittaminen. 3.niskojen, polvien ja selän tukeminen erilaisin tyynyin ja 4. vielä pitää osata asetella peitto kaikkien tyynyjen yli, ettei tyynyt vain yhtään liikahda. Juuri kun olin vaipumaisillani uneen, niin eikös se turvapuhelin tehnyt hälytyksen ihan omin nokin...

 PS: Liitän tähän vielä Invalidiliiton liittovaltuuston julkilausuman:

JULKILAUSUMA 20.11.2021

Invalidiliiton liittovaltuusto:

Taksipalveluiden oltava luotettavat, turvalliset ja laadukkaat

Taksipalveluiden on turvattava vammaisille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet itsenäiseen liikkumiseen ja osallisuuteen sekä pääsyn terveyspalveluihin. Jokaisen asiakkaan on voitava luottaa siihen, että etukäteen tilattu taksikyyti tulee oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja vastaa asiakkaan tarpeita.

Taksipalvelut ovat vammaisten ihmisten arjen ja liikkumisen välttämätön tuki. Vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet on aina huomioitava ja matkan on oltava turvallinen. Sekä Kelan että vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten käyttäjien on voitava luottaa kuljetuspalveluihin. Liittovaltuusto muistuttaa, että ilman taksipalveluita liikkumista koskeva perusoikeus ei toteudu.

Vammaisten ihmisten taksikyydit eivät toteudu nyt kaikin osin asianmukaisesti. Kuljetuspalvelun tilausnumeroon voi olla kohtuuttoman pitkä jonotusaika. Vammaiset ihmiset saattavat joutua odottamaan autoa useita tunteja. Vammaisten ihmisten yksilöllisiä tarpeita liittyen esimerkiksi kuljetuskalustoon sivuutetaan. Tämä tilanne on korjattava pikaisesti. Vammaisia ihmisiä on kohdeltava asiallisesti ja kunnioittavasti niin takseissa kuin kaikissa muissakin tilanteissa.

Tiedossa on, että kuljetuspalveluita kehitettäessä ja kilpailuttaessa ei aina ole kuultu vammaisneuvostoja ja vammaisia ihmisiä, kuten kuntalaki ja YK:n vammaissopimus velvoittavat. Invalidiliiton liittovaltuusto muistuttaa, että kuljetuspalveluita kilpailutettaessa tulee vammaisneuvostolta pyytää lausunto.

Onnistunut matka rakentuu matkustusturvallisuudesta ja asiallisesta palvelusta. Invalidiliitto on useaan otteeseen vaatinut erityisryhmien kuljettajakoulutuksen kirjaamista lakiin. Pakollisen kuljettajakoulutuksen myötä varmistettaisiin, että kuljettajalla on taito kohdata eri tavoin vammaisia ihmisiä ja kyky avustaa asiakas turvallisesti ajoneuvoon ja sieltä pois sekä tarvittaessa saattaa asiakas määränpäähän.

Invalidiliiton liittovaltuusto muistuttaa, että YK:n vammaisyleissopimus on ratifioitu Suomessa vuonna 2016. Se on laintasoisena voimassa oleva velvoite. Sopimuksen 20. artiklassa säädetään valtion velvollisuudesta turvata henkilökohtainen liikkuminen: ”Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille mahdollisimman itsenäisen henkilökohtaisen liikkumisen, muun muassa helpottamalla vammaisten henkilöiden henkilökohtaista liikkumista sillä tavalla kuin ja silloin kun he haluavat sekä kohtuulliseen hintaan”.

Invalidiliiton liittovaltuusto korostaa, että turvallinen ja luotettava matkaketju on jokaisen ihmisen oikeus. Valtuusto vetoaa päättäjiin ja palveluntuottajiin, jotta tilanne saadaan korjattua pikaisesti.

Lisätietoja: Invalidiliiton liittovaltuuston puheenjohtaja Pirkko Kuusela, p. 040 572 6296, pirkko.kuusela@gmail.com

 

”Netflix & Chill”

Tiesittekö mitä se tarkoittaa? Studion väki ei tiennyt. Huono Äiti keskustelussa kerrotaan, että se jotenkin viittaa seksin harrastamiseen toistopalveluohjelmien seuraamisen lomassa. Jos tuota ei tiennyt, tietää se, että on tullut vanhaksi. Siitäkös Nuttura innostumaan, mielellään ollaan vanhoja! (Meiltä muilta ei tietenkään mitään kysytä vanhuudesta, saati muusta 😉). 

”Suoratoistopalveluissa ei siis ole mitään hyvää meille”, saarnaa Nuttura. ”On kallistakin mokoma. Jos eivät telkkari, Areena, Ruudun ja Katsomon ilmaispuolet meille riitä, niin sitten voi vaikka lukea tai mietiskellä. Ai niin, onhan vielä Elonet, josta voi ihailla Niskavuoren Loviisaa ihan maksutta niin paljon kuin sielu sietää! ” (Me kyllä Runiksen kanssa ihan vähän Tauno Paloakin ihastellaan. Onneksi hän esiintyy melkein kaikissa Niskavuorissa, että menee läpi Nutturan seulasta). 

Ruudusta tulevasta Sykkeestä me tykätään kaikki ja innolla odotetaan maksuttomia jaksoja. Minun suosikkeja ovat he siellä lennonjohdossa, Runiksen lempparit voinee arvata. Nuttura tuijottaa kiinnostuneesti jokaista potilastapausta. Omasta mielestään se on ainakin kandi ja Kelan lääkärit jäävät kuulemma mennen tullen Nutturalle toiseksi. Osin tekee mieli olla samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä…

Lähtökohtaisesti Nuttura ei kylläkään hyväksy sarjojen seuraamista, koska siihen menee aikaa, jota voisi käyttää hyödykkäämmin. Tv-liite saadaan kuitenkin joka viikko ostaa. Saamme jopa pisteitä, jos emme seuraa sarjaa, jonka juonipaljastukista kerrotaan joka viikko aukeaman verran. Hyväksyvä hymy tulee, jos yhtään niistä sarjoista ei seurata. Runis sanoo, että ne pisteet kannattaa ottaa kotiin. 

Sykkeen seuraamisen salliminen johtuu hyvin pitkälti Nutturan sairaalahengailuharrastuksesta, missä se on mato, vallan elementissään. Fiktio kelpaa paremman puutteessa. Tänä kesänä ollaan kuitenkin ihan faktana hengailtu, 2,5 viikkoa vierähti kahdessa eri paikassa, joissa meitä kuunneltiin ja hyvin hoidettiin. Äkillinen horjahtaminen pyörätuoliin siirtyessä, sai aikaan lantiomurtuman ja koko kesän kestäneen Tuskafestifaalin. Kipuvirtaan on vuosikymmenten saatossa niin totuttu, mutta osaapa tuo vieläkin yllättää. Hämmentävää. 

Eikä tämä järjetön helle ainakaan asiaa ole auttanut. Kun on ollut aikaa, ilmastonmuutostakin on pohdittu. Tänään luin poliitikosta, jolla on 2 - vuotias tytär. Poliitikko sanoo, että tätä menoa on tyttären elämässä, hänen ollessaan 17 vuotias, ilmastonmuutoksesta jo merkittävää haittaa. Ajatukseni lentävä tietty omiin lapsenlapsiin. Mummena olo on kaikkein paras rooli tällä hetkellä, mutta mikä lienee lastenlasten tilanne, kun he ovat isovanhempia? Nuttura suunnittelee jo täyttä häkää Loviisa-strategiaa nimeltä: ”Vielä haudastanikin minä käteni kurotan heidän suojakseen.”

Tulevaisuutta himmentävät myös perusoikeudet, jotka näyttävät takaavan, että vakavaa tautia saapi tartuttaa, koska ryyppäämään ja jalkapalloa katsoman pitää päästä, vaikka toisten ruumiiden yli. Ainavammaisena olen tottunut mummojen ja vammojen syyllistämiseen, kuinka me kulutamme yhteiskunnan varoja. Innolla odotan sitä julkista tahoa, joka uskaltaa kertoa kapakkapullien ja jalkapallojullien kulut edes puoliksi yhtä paheksuvassa sävyssä? Julleille ja kapakkapullille Nutturalta tulee vahva suositus Netflixin ja sen oheistoiminnan suuntaan. Vähemmän kuulemma sairastuu -ja hyvässä lykyssä voipi tulla uusia veronmaksajiakin kuluja kattamaan!

Sairaalajuttuihin palatakseni, Nutturalle korvaa osastohoitoa jossain määrin lääkäri- ja polikäynnit ja etenkin tutkimukset. Niitä on kyllä ensi kuussa, kiitos Tuskafestifaalin, ihan tarpeeksi tarjolla. Terveydenhuollon katto on täysi. Taitaapi Tyyne, eläkeläinen ja terveyspalveluiden suurkuluttaja jäädä tänä vuonna Nutturalle toiseksi. Mutta teipatuilla silmälaseille me ei, kuulemma, esiinnytä. Sairaalassa pitää olla siisti! Vaikka sitten vaan päiväselti käydessä.

PS: Suvussa kerrotaan tarinaa isästä, joka univirreksi lauleli pojalleen Tuu-tuu tupakkarullaa. Kerran isä meni arki-iltana työpaikan pikkujouluihin. Seuraava aamu oli ehkä vähän ankea. Poika kiirehti isäänsä, kun piti päiväkotiin lähteä, laulamalla tälle: Tuu, tuu kapakkapulla 

 

 Kuvassa on pinkki, kuikas muuten, vesipullo a la Tupperi. Kuumalla pakko olla käsillä.