Suomessa on Kanta. Sieltä voi tarkistaa erilaisia juttuja, hätätilassa ehkä unohtumaan päässeen HETU:nsakin, jos vaan osaa käyttää netti- tai mobiilipankkia. Toisaalta oman HETU:n unohtaminen saattaa tarkoittaa, ettei enää osaa mennä verkkopankkiinkaan.
Nuttura on monen alan poliisi, myös kielipoliisi. Studiossa ei saa sanoa biisi, koska se on kuulostaa Idolsilta, mitä Nuttura ei ollenkaan voinut sietää. Se oli kiellettyjen listalla kylki kyljessä Big Brotherin kanssa. Putous on syrjäyttänyt nämä inhokit ja komeilee nyt ykkössijalla. Nuttura ei myöskään hyväksy HETU:a, koska edellinen termi SOTU kuvasi sen mielestä paljon paremmin kaikkia urheita sosiaali- ja terveyspalveluviidakossa tietään raivaavia xenoja (siitä sarjasta Nuttura tykkäsi).
Kolmikanta on ehkä sana millä voi parhaiten kuvata Studion väen suhdetta Kantaan. Siinä ei ole tippaakaan pinkkiä eikä blig-blingiä, joten Runis ei sille ajatustakaan tuhlaa. Nuttura on tyylilleen uskollisesti epäluuloinen ja minä varovaisen myönteinen. Esimerkiksi sähköinen resepti on minusta varsin loistava keksintö. Aikanaan suorastaan kunnostauduin paperisten reseptien hukkaajana. Sittemmin apteekin tietokoneet tulivat avukseni. Nykyään minusta on oikein hyvä, että voin milloin vaan, kun päähän pälkähtää, käydä tarkistamassa mitä lääkettä vielä on jäljellä.
Mutta rajansa kaikella. Jouluaaton aattona monet vuodet poissa ollut antibioottihoitoa vaativa sairaus iski. Sain reseptin puhelimella jouluun ja koronavaaraan vedoten. Lääke tuli sinne Kantaan ja apteekki toi sen kotiin. Minusta se oli liian mieto, mutta halusin olla joulumielipotilas tai oikeammin en jaksanut alkaa rumbaa uudestaan. Fingers crossed. Vielä mitä. Vaiva uusi kuukauden ja 4 päivän päästä. Antibiootti oli siis aivan liian laimea. Ei kun kampeamaan lääkäriin.
Päivystäjänä sattui olemaan mieslääkäri, jonka kulmakarvojen asennosta arvasin, ettei tästä nyt hyvä seuraa. Nuttura oli kuitenkin poikkeuksellisesti jäänyt kotiin, ehkä hän tunsi hemokuumeen nousevan, minkä tämä sairaus aiheuttaa. Siitä taas seuraa, ettei me pärjätä keskenään kotona ja kun on korona, niin paha tänne olisi ketään pyytää, saati käskeä auttamaan. Päätin siis olla myötäsukainen potilapsi!
Erikoisia hoitopolkuja olen elämäni varrella joutunut tarpomaan, mutta tämä on kyllä niistä tähän saakka ehkä erikoisin. Ihan sovussa sain lähetteen labraan, mutta jatko tapahtuisikin sitten Kannassa. Tohtori varmisti moneen kertaan, että osaanko käyttää Kantaa. YMMÄRRÄTKÖ?
Kun kerroin ymmärtäväni ja osaavani, niin sain ohjeen, että samaa antibioottia minun ei enää syömän pidä. Kannasta pitää mennä katsomaan labratulokset ja sitten katsoa koneen suosittelema antibioottilääkitys, mikäli tulos näyttäisi, että sellainen on tarpeen. Sitten katselisin lääkelistaa, soittaisin hoitajalle ja yhdessä miettisimme mikä niistä olisi hyvä ja sitten hoitaja pyytäisi reseptin sen päivän päivystävältä. Resepti itse ilmestyisi Kantaan. Jännittävää! Lääkäripäivä oli torstai. Onnistuin kipulääkkeen voimin pitämään kuumeen aisoissa. Täynnä soturitar Xena – voimia kirjauduin Kantaan perjantaina puolilta päivin.
Muuten hyvä, mutta edes sitä lääkärissäkäyntiä, saati labralähettä en löytänyt! Ei kun soittamaan terkkariin. Hoitaja oli tosi ystävällinen, kun kerroin, etten voi jäädä Studioon korkeassa kuumeessa hortoilemaan. Hän otti selvää asioista (joita siis edelleenkään ei lukenut Kannassa) Pidettyään puheluani hetkisen pidossa, hoitaja totesi, että tuossa tuokiossa olisi antibioottiresepti minua odottamassa. Nutturan pyynnöstä (hän siis oli vähän virkistynyt) vielä toistin mitä eilinen lääkäri sanoi. EI sitä samaa! Juu ei, lupasi hoitaja nöyrästi.
Hetken päästä resepti löytyi Kannasta. Vahinko vaan, että se oli se sama ja saman vahvuinen kuin jouluaatonaattona samani, joka siis ei toiminut. Ei muuta kuin aloita alusta! Tietenkään hoitaja, joka vastasi takaisinsoittooni, ei ollut sama kuin edellisellä kerralla. Mutta hän oli myös erittäin myötämielinen. Lopulta asia järjestyi ja antibioottikuuri alkoi ennen kuin kuume nousi sellaiseksi, ettei olisi pärjätty.
Tähän väliin on pakko kertoa, että minulla on päässä vikaa. Eräs lääkäri väitteli kantamani geenivirheen vaikutuksista ja löysi väikkäriä tehdessään joidenkin tutkimuspotilaidensa kallosta rakenteellista poikkeavuutta. Hän pääsi tulostensa kanssa American Medical Journaliin. Artikkelissa on piirroskuva minun kallostani. Nutturasta on oikein hyvä, että tämä asia Ameriikassa asti tiedetään. Tosin hän itse ei kyllä tieteellisiä todisteita asiasta tarvinnut. Mutta virheessä, kuten aina, on vakavakin puolensa. Tämä rakenteellinen poikkeama saattaa jossain kohtaa elämänvirtaa vaatia leikkauksen. Kanta -seikkailumme jälkeen, Nuttura on alkanut pohtia, että mitä jos me jonain päivänä tehdäänkin se leikkaus ihan itse. Katsotaan vaan Kannasta ohjeet!
