Pesukone
Pesukoneesta se alkoi. Eräänä lokakuisena päivänä lähti sokka irti. Koneen rumpu alkoi ensin pyöriä hurjaa vauhtia ja sitten kuului pamaus. Onneksi oltiin linkoamisohjelmassa, joten sain pyykin ulos liiankin lingottuna. Liekö ollut pamaus vai mikä, mutta rumpu oli mennyt jotenkin sijoiltaan. Sitä pystyi manuaalisesti pyörittämään kuin hyrrää. Kone oli sen verran vanha, etten edes alkanut haaveilla vanhan korjaamisesta. Alkoi uuden hankkiminen.
Se
oli oma prosessinsa. Tarvittiin kokonaista viisi miestä, joista yksi kävi kahdesti,
ennen kuin Studiossa oli uusi kone. Viisi miestä kolmen viikon sisällä, vaikka vain käymän tiellä, oli sekä Nutturalle että Runotytölle aivan liikaa, joskin täysin
eri syistä. Pystyin kuitenkin pitämään joukkoni kurissa. Ei näkynyt kaulinta eikä ylimääräisiä räpytyksiä.
Syy tähän miesinvaasioon oli minussa tai oikeastaan maailman monimutkaistumisessa. Aikoinaan muutin tänne suurin piirtein sairaalasta liikuntakyvyttömäksi leikattuna, joten katsoin leväperäisesti läpi sormien edellisen asukkaan jättämiä jälkiä pesukoneen paikalla. Nyt oli oiva tilaisuus karistaa levät perästään hommaamalla vanha kone pois ja siivoamalla kunnolla pesukoneen paikan seinät ja lattia. Ajatustaso oli helppo. Toteutustaso vaikea. Olisin saanut uuden koneen asennuksen ja vanhan koneen poisviennin samaan hengenvetoon, mutta eihän ne asentajat olisi siivonneet tai alkaneet putsausta odottelemaan. Soitin johonkin, että tuletteko hakemaan ajatuksella, että olisi muutaman päivän tauko, ennen kuin uusi tulisi. Johonkin lupasi tulla ja hakea, mutta ei suostunut irrottamaan seinästä. Soitto taloyhtiön huoltoon, joka omalla rahalla maksaviakin avittaa. Ensimmäinen mies saapui. Irrotus kesti max 5 min ja siihen sisältyivät päiväät ja näkemiit.
Seuraavaksi tuli kaksi miestä. Veivät koneen pois. Sitten olikin vuorossa siivous. Lopulta tulivat uuden koneen asentajat. Studiossa komeili nyt uuden karhea kone. Mutta se ei käynnistynyt ja kauhistus siinä oli hipaisukytkimiä. Sieluni silmillä näin kuinka koko operaatio tehdään ensin päinvastoin ja sen jälkeen uudestaan. Itku kurkussa soitin Lapsukaiselleni, että nyt en kestä. Lapsukaiseni on harvinaisen viisas. Hän keksi, että jospa se pamaus ei tullutkaan entisestä pesukoneesta vaan töpselistä. Haalasin epävimman toivolla eteisen maadotetusta pistokkeesta maadotetun jatkojohdon kylppäriin. Hipaisukytkimen paneeliin syttyi valo. Päästäkseni jatkojohdoista eroon ensimmäinen mies tuli toisen kerran korjaamaan. En tiedä kuinka kauan kesti, kun en ollut kotona.
Töpseli oli ottanut itseensä. Nyt kaikki toimii ja hipaisupaneliinkin olen melkein tottunut.
Ferrari
Minä en ole pitänyt tapanani käydä flunssapiikillä. Luotan
laitoslapsuuteen. Paitsi poikkeustapauksissa. Tämä vuosi on ensimmäinen
poikkeus sitten sikapiikin. Ferraroin rokotushuoneeseen.
Käytin Ferrarin selkänojan ja istuimen tilttiä, että saatiin takki pois, hiha
ylös ja ei kun toimeksi. Ehkä ammattitaitoisin pistäjä ikinä. Hän otti olkavarrestani
nk. läskiotteen ja pisti, eikä tuntunut miltään. Mutta seuraavaksi tuntui korkojen kera.Ferrarin tiltti meni tilttiin! Sekä istuin, että selkäoja jäivät asentoon
rokotus. Onni tässä onnettomuudessa oli, että en ollut laskenut istuinta ääriasentoon,
sillä siinä ei pyörät mahtuisi tippaakaan pyörimään. Poistuin huoneesta yhtä
aikaa etu- ja takakenossa, mikä on sinänsä aika erikoinen jo ajatuksena, saati livenä. Ferrarinkorjaajajumalat
olivat kuitenkin suosiollisia. Tavanmukaisen riidan ja rähäkän, joka tietenkin oli vain ja
ainoastaan minun syyni, sain menopelin alleni jo seuraavalle päivälle. Siitä iso hali.
Syyttömyydestäni en kerro muuta kuin että edellisen vuosikorjauksen yhteydessä ei voitu tehdä minulle keppitelinettä, vaan siihen piti varata uusi aika ja Kela kyyti. Tällä kertaa vuosihuolto tehtiin tiltin korjaamisen yhteydessä. Kela kyydein. Huolto, johon Ferrari olisi haettu ja tuotu, ilman Kela kyytiä, olisi ollut puolentoista viikon päästä. Teamsilla voi työskennellä manuaalistakin käsin. Tarjouduin siis odottamaan. Sain vastauksen, että silloin siinä olisi riski, että tehtäisiin vaan se huolto, eikä korjattaisi lainkaan. Minä ajattelin näin, itsekseni nimittäin, että mahtuuhan maailmahan noita…ja tilasin kyydit.
Puhelimet ja läppäri
Työpuhelin simahti maanantaina. Omaan puhelimeen ei ole pitkilleen tullut kilkutusta, eikä ikoniin numeroa, jos tulee whatsappi. Tämä on kiusallista ja aiheuttaa heikkoluisen läheisille sydämentykytystä. Uusi puhelin odottaa kirjahyllyssä aikaa Digigurulle.
Läppäri ei kirjoita iso
T-kirjainta kuin capslokin kautta. Pieniä t -kirjaimia ei ensin tule ollenkaan
ja sitten niitä tulee tuplat tai triplat. Myös @-merkki on takuisten takana eli
ei kirjoitu helpolla. Ikävää ja kiusallista kun on ennestäänkin lukivikainen. Näiden vikojen kanssa vielä sinnittelen sillä rahat ovat nyt pesukoneessa ja osamaksuisesti puhelimessa.
Muuta
Runotyttö haluaa ilmeisesti diskoon, mutta ei uskalla kertoa asiaa suoraan. Eilen illalla meille tuli disko vessaan. Toisaalta voi se olla tonttukin, jonka mielestä täällä on liian tylsää. Siitä voi kyllä kiittää Nutturaa ja minuakin jossain määrin. Mutta pääasia, että pää pysyisi kasassa eikä korona söisi tai luut hajoilisi. Siinäpä Meikämummen joululahjalista.
Hyvää adventtia kaikille. 
Kuvassa on amaryllis ja nalle. Nallen takana on yksi laatikkoinen piian peili. Laatikon päällä istuu tonttu, jonka vieressä led-kynttilälyhty.
