ÄLYPUHELIMET JA PYHÄPÄIVÄT

Uuden työpaikan myötä on työmatka pidentynyt ja Meikämumme pääsee monta kertaa viikossa katsastamaan auton ikkunasta keskikaupungin hulinaa. Katsokaapa hyvät ihmiset lähimmäisiänne ja koittakaapa saada johonkuhun katsekontakti! Mahdotonta. Vähintään joka toinen kulkee älypuhelin kourassaan silmät siihen sidottuna, ei nää, ei kuule. Mitä nuorempi sen varmemmin on äly kokonaan siellä puhelimessa. Mummot rollineen ja äidit lastenvaunuineen saavat väistellä näitä isänmaan toivoja. Mitähän tästä tulee? Siittyvätkö seuraavat sukupolvet itsekseen virtuaalimaailmassa ja tulostuvat 3D tulostimilla? Selfie, selfie! Nuttura ja minä ollaan onneksi silloin jo jossain toisessa hiippakunnassa.

Hiippakunnasta tuleekin siisti aasinsilta erääseen Nutturan mieliaiheeseen, nimittäin Isoon Kirjaan. Studiossa käydään säännöllisesti uskonnollisia keskusteluja, kiitos Nutturan, haluttiin me muut sitä tai ei. Puhetta piisaa siitäkin huolimatta, että meillä vallitsee edes kahdesta asiasta täysi yksimielisyys; emme kuulu, emmekä tule kuulumaan, mihinkään uskontokuntaan emmekä puoluekuntaan. Kotikuntaan kuulutaan ja taas kerran lähetetään sinne kiitos kaikesta tuesta ja osaamisesta, että jaksetaan tämän harvinaisen vamman kanssa taapertaa. Kelasta emme voi samaa sanoa, mutta Kela ei tällä kertaa ole agendalla ollenkaan, vaan keskiössä ovat nyt älypuhelimet ja pyhäpäivät.

Leski-rouva Nuttura ei todellakaan kaihda huippumodernien eikä myöskään ikivanhojen asioiden uudelleen tarkastelua Ison Kirjan näkökulmasta. Älypuhelinten, jotka ehdottomasti on rouvan mielestä itsestään Pää-Beelzebubista, lisäksi Studiossa on tiuhaan marmatettu pyhäpäivistä. Rouva ei lainkaan hyväksy kauppojen ainaisaukioloa, koska se lisää materialismia, eikä hän varsinkaan ole suopea sunnuntailisien poistolle. Hänestä sellainen julkijumalaton meininki on suoraan faaraosta.


Nuttura oli jo nuoruudessaan päättänyt, että kymmenen käskyä kuuluvat pelkästään ihmisen alitajuntaan ja ne pitää osata ulkoa, jos joku sattuisi kysymään, mutta Mestarin tulon jälkeen niiden sanoma on sinänsä täyttynyt ja kristikunnassa eletään mieluummin kultaisen säännön mukaan: Kaiken mitä tahtoisitte toisten tekevän teille, tehkää samoin heille.

-Olen muuttanut mieleni, julisti Nuttura tässä päivänä muutamana. Julistuksellaan hän sai heti meidän muiden mielenkiinnon heräämään, sillä Nutturan päätä ei edes Nuttura itse helpolla pysty kääntämään. - Ihanaa, voinko mennä mukaan Ensi-treffit alttarilla ohjelmaan, innostui Runotyttö. Täysi hiljaisuus laskeutui Studioon. -Tietysti taas jotain tylsää ja periaatteellista, huomautti Runotyttö ja alkoi vastalauseeksi lakata kynsiään pinkkihile-lakalla.

KYLLÄ, sanoi Nuttura painokkaasti. Suomen hallitukselle ja EK:n väelle pitää alkaa opettamaan 10 käskyä. Tulee järjestää laajamittainen iltakoulu. Tässä on henki kyseessä. -Siis mitä ihmettä??? minä kysyin. – Nythän on niin, että isokenkäiset haluavat pitää kaupat auki niin että arjen ja pyhän viimeinenkin raja katoaa, Nuttura esitelmöi. –Niin? –Ettekö te nyt muista mistä se Ison Kirjan aikaisten israeliliaisten ja faaraon välinen riita tuli?  Hetken mietittiin ja sitten yhteen ääneen huudahdettiin: -Pyhäpäivistä! – Täsmälleen! sanoi Nuttura tyytyväisenä. Käskyssä numero 3 sanotaan:” Muista pyhittää lepopäivä” (Nuttura käyttää vain vuoden 1938 käännöstä, koska hänen mielestään kaikki mitä on tapahtunut toisen maailman sodan jälkeen, on kuulemma enemmän tai vähemmän humpuukia.)

-Faarao halusi lisätä tuottavuutta ja pyhäpäivistä luovuttiin, Nuttura sanoi ja jatkoi: -Miten siinä loppujen lopuksi kävi? – Faarao ja koko hänen armeijansa hukkuivat Punaiseen mereen, kuiskasi Runotyttö. -Sillä Rakkaus Rahaan On Kaiken Pahan Alku ja Juuri, lopetti Nuttura.


En se minä ollut, se oli Nuttura!