Mitä maksaa?

Olipa kerran synnynnäisesti liikuntavammainen nainen. Hän muistutti Muumien näkymätöntä tyttöä siinä mielessä, että näkymätön pyörätuoli seurasi häntä varjona perässä muuttuen välillä näkyväksi. Toimintakyky sahasi. Oksa meni poikki, luultavasti pysyvästi, parisen vuotta sitten. Näkymätön pyörätuoli muuttui lihaksi.

Naisen kotikaupungin terveydenhuolto oli huolehtinut fysioterapiakuluista koko naisen aikuisiän. Sitä ennen sen kustansi erityiskoulu, jossa hän suoritti peruskoulun. Oksan katkeamisen ja pyörätuolin näkymättömästä näkyväksi muuttumisen aikoihin maksamista oli jatkunut keskeytyksettä vuodesta 1984 ja viimeisin terapiasuhde oli kestänyt 19 vuotta.

Nainen ymmärsi oikeinkin hyvin, että kotikaupunki halusi kysyttää, josko hän olisi vaikeavammainen. Laki kun sanoo, että Kela kuntouttaa vaikeavammaiset ja terveydenhuolto muut. Nainen teki hakemuksen ja se tuli bumerangina takaisin. Kotikaupunki oli kiltti ja sanoi, että valittaa ei tarvitse. Naisen omatunto (hänelläkin taisi olla Nuttura) ei sitä kuitenkaan sallinut. Hän oli oppinut, että vammaisjärjestöt olivat tehneet vuosina 2005- 2007 Kela kantelun oikeusasiamiehelle ja sen tuloksena mm. tuli, että asiakas oli oikeutettu saamaan nähtäväksi Kelan etuuskäsittelijän ja Kela lääkärin kirjeen vaihdon. Nainen pyysi sitä. Sanottiin, että hän ei sitä voi saada. Nainen vetosi oikeusasiamiehen päätökseen. Kelan etuuskäsittelijä vetosi siihen, ettei sellaista ole, koska naisen asiaa ei koskaan ole lääkärille vietykään. -  Jaa, tuumasi nainen, tässähän tulee aivan uusia väittämiä hokemalle mitä eroa on Kela lääkärillä ja valelääkärillä; paitsi että valelääkäri on nähnyt potilaan hän myös tietää tämän olevan olemassa.

Nyt lienee aiheellista paljastaa, että tämä vammainen nainen on myös vammaisaktivisti. Hän, jos kuka, osasi sanoa nätisti rumasti. Ja sen hän totisesti teki. Alkoi hillitön rumba, joka päättyi Kelan itseoikaisuun ja nainen sai vaikeavammaisstatuksen kolmeksi vuodeksi. Mutta kuntoutusta hän ei suinkaan saanut koko kyseiselle ajalle, ainoastaan vuodeksi, koska kyseessä oli ”ensimmäinen kerta”. Loput pitää hakea kaiketi vuosi kerrallaan ja kolmen vuoden kuluttua punnitaan taas onko hän mahdollisesti vaikeavammainen - enää.

Meidän poppoo miettii täällä Studiossa pää punaisena, että mitä em. rumba yhteiskunnalle jo maksoi ja mitä se jatkossa tulee maksamaan eli montako fysioterapiakertaa sillä rahalla saisi. Nainen haki tälle vuodelle fysioterapiakertoja 48, sen hän kyllä sai…