torstai 18. tammikuuta 2018

Väkivallan olemuksesta ja vähän muustakin



Tämä on yhteenveto siitä, mitä olen väkivallasta oppinut, mitä haluan asiasta muille kertoa ja miten tieto on minua muuttanut. 

Ensimmäinen askel
Ensimmäinen askel on väkivallan tunnistaminen. Väkivalta on aina väärin. Se on tekijän syy, tekijän vastuulla, toisinaan jopa tekijän valinta. Miten niin, eikö riitaan tarvita aina kaksi? Kyllä, nimenomaan riitaan tarvitaan. Mutta tilanne muuttuu radikaalisti, kun väkivalta astuu kuvaan. Väkivallan myötä ei ole enää kahta tasa-arvoista riitelijää. On vain tekijä ja kohde.

Mistä sen voi tietää? Pelosta. Miellyttäminen kuuluu osana terveisiin ihmissuhteisiin. Mielistely ei koskaan. Jos et enää uskalla ilmaista omaa kantaasi, koska pelkäät epäreiluja seurauksia, olet kohdannut väkivaltaa. Jos et ylipäätään uskalla, toisin kuin ennen, olla oma itsesi jonkun lähellä, olet väkivallan kohde, väkivallan kokija tai väkivallan uhri. Minä valitsen tähän kirjoitukseen sanan uhri.

Tilanne, jossa tekijä tahallaan valitsee väkivaltaisen käytöksen voisi olla vaikka sellainen, kun naiselle sanotaan, että: - Sinähän suorastaan kerjäät verta nenästäsi.
Miksi tekijä ei sano esimerkiksi:
-        Olet hyvin ärsyttävä ihminen. En pysty käyttäytymään seurassasi väkivallattomasti.  Lähden pois. Jos jatkat tätä, en enää ole kanssasi.
Yleensä se menee vielä niin, että väkivallantekijän verenkerjäämisfraasit ja väkivallanteot ovat olleet läsnä edellisissäkin parisuhteissa.

Pelko lamaannuttaa
Väkivallan aiheuttama pelko lamaannuttaa. Se voi ilmetä mm. uni- syömis- tai muistamisvaikeuksina. Monesti uhri luulee, että ”oikeaa” väkivaltaa ei ole sattunut, koska häntä ei ole lyöty. Henkisen väkivallan osuutta ei kuitenkaan saa vähätellä. Itseasiassa aika harvoin väkivalta alkaa fyysisellä hyökkäyksellä. Vähitellen kehittyminen on yleisempää. Fyysistä väkivaltaa voi hyvällä syyllä kutsua henkisen väkivallan lakipisteeksi. 

Toisinaan väkivallantekijä osaa manipuloida kumppaniaan niin taitavasti, ettei hänen koskaan tarvitsekaan lyödä. Uhrin saa tottelemaan muutenkin. Näissä tapauksissa väkivallan tekijä saattaa jopa kehuskella, että minähän en naisia lyö, vaikka lyökin ja lujaa! 

Syklit ovat väkivallassa tyypillisiä. Parisuhteessa ne ilmenevät hemmottelun ja rankaisemisen vuorotteluna. Ensin kaikki on yhtä lemmenlintua. Vähitellen ilmapiiri alkaa jostain syystä, mitä uhri ei oikein ymmärrä, kiristymisestään kiristyä. Lopulta tilanne räjähtää käsiin. Sitten kaikki alkaa alusta. Räjähdystä seuravat anteeksipyynnöt, lahjat ja lepertely, jotka aikanaan päättyvät uuteen väkivaltaan. Uhria usein myös syyllistetään väkivaltaisten purkauksien aiheuttajaksi tai ainakin osasyylliseksi. Se ei tietenkään ole totta. Oikeasti kiintymys tekijään, pelko, huoli ja hämmennys saavat uhrin pään kokonaan sekaisin. Hän ole lainkaan selvillä mistä oli kysymys ja kuka minkäkin aiheutti. Se taas palvelee tekijää ja hivelee hänen itsetuntoaan. Valitettavasti parisuhdeväkivallan sykli ei yleensä itsestään murru. Se vain kiihtyy. Lopulta vihanpurkaus voi uhata uhrin terveyttä ja henkeä. Työ-harrastus tai seurakuntaelämässä sykli alkaa tavallisesti tekijän mairealla ja ylenpalttisella imartelulla. Sinut kehutaan pilviin. Jonkun ajan päästä et olekaan enää yhtään mitään. Kuten parisuhdeväkivallassa, loogisuus ontuu pahasti. Matto repäistään äkkinäisesti altasi juuri silloin kun sitä osaa vähiten odottaa. 


Väkivallan tekijän käytöksestä ei ikinä oikein tiedä millä tuulella hän on. Yksi vihje väkivallasta elämässäsi on, jos huomaat jatkuvasti kuulostelevasi toisen mielialaa. Mistä päin tänään tulee? Minkä asian sitä uskaltaa juuri sinä päivänä tai sillä hetkellä ottaa puheeksi. Vai onko viisainta olla vaiti? Ärsyyntyykö hän esimerkiksi äänistä, liiasta hitaudestasi tai oletko hänen mielestään raivostuttavan nopea ja kärsimätön. Väkivallantekijää on täysin mahdoton miellyttää. Viisainta on, kun ei edes yritä. 

Väkivallasta voi toipua
Väkivallasta voi aina toipua. Se ei ole helppoa, eikä se tapahdu nopeasti, mutta aina voi toipua. Omasta tilanteestaan pitää kertoa jollekin toiselle, jopa useammalle ihmiselle. Jos ei ole ketään läheistä, voi soittaa auttaviin puhelimiin ja kertoa sinne. Pääasia, että kertoo. Kukaan ei ole niin hyvässä asemassa, pidetty tai muuten karismaattinen, että olisit velvollinen suojelemaan häntä parisuhteessa, suvussa, työssä, koulussa, harrastuspiirissä, asumisyksikössä tai vaikka seurakunnassa. Jaa salaisuus! Poliisi, lastensuojelu ja lääkäri ovat velvollisia auttamaan. Päiväkirjan käyttäminen jäsentää ajatuksia ja sitä voi myöhemmin käyttää todisteena. Tee turvasuunnitelma, miten pääset pois akuutissa tilanteessa. 112 on numero mistä soitat poliisin tai ambulanssin. 

On myös erittäin tärkeää, että et yhtään soimaa itseäsi siitä, että rakastuit, hurmaannuit tai katsoit jotain gurua ylöspäin. Soimaaminen vain hidastaa toipumistasi. Sinä rakastit tai ihailit vilpittömästi. Hänestä ei kuitenkaan ollut aitojen tunteittesi vastaanottajaksi. Häpeä ei siksi ole sinun, vaan väkivaltaisesti käyttäytyneen. 

Muista, että sinulla on oikeus elää turvassa ja rauhassa, vaikka jatkaisitkin jonkun aikaa tai vaikka loppuelämäsi tämän henkilön lähellä olemista. Lopeta ” lähdenkö vai en”- vatvominen. Sekin vie toipumiseen tarvittavaa energiaa. Keskity sen sijaan miettimään turvassa ja rauhassa elämistä.  Ratkaisu tulee, kun olet voimaantunut ja oppinut asettamaan rajasi. 

Tarvitset paljon itsemyötätuntoa, lempeyttä itseäsi kohtaan. Älä myöskään rasita itseäsi ajatuksella, että et ikinä enää löydä uutta kumppania tai esimerkiksi työtä tai paikkaa missä voisit hyvällä omalla tunnolla jatkaa vapaaehtoisena tai palvella Jumalaasi. Töitä yleensä tekevälle löytyy ennemmin tai myöhemmin. Yhteisöjä, jotka ottavat sinut ilahtuneesti vastaan, on pilvin pimein, sitten kun on sen aika. Jos päädyt lähtemään väkivaltaisesta parisuhteestasi, uuden kumppanin löytämisestä voisit ajatella vaikka samalla lailla miten logoterapia suhtautuu onnen etsimiseen. Logoterapian mukaan onni tulee aina tarkoituksen ilahduttavana sivutuotteena. Oikotietä onneen ei ole. Jos onnea ei jostain syystä sattuisi löytymään, antaa tarkoitus, tässä tapauksessa rauha ja turvallisuus, kuitenkin yksilölle siinä määrin onnea ja onnellisuutta, että se estää häntä vaipumasta pysyvään epätoivoon. Olisi tietysti ihanaa, jos kaikille uutta suhdetta toivoville toipuneille olisi jossain Se Oikea odottamassa. Niin voi toki ollakin. Se kuitenkin on satavarma, että siihen entiseen, väkivaltaiseen tilanteeseen EI ketään mahdu.

Väkivallasta vapaaksi tiedon ja syvällisen tiedostamisen avulla
Kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana olen voinut hyvin syvällisesti perehtyä väkivallan piirteisiin, syihin ja seurauksiin.  Olen esimerkiksi oppinut, että tavaroiden heitteleminen, vaikka ne eivät osuisi yhteenkään elävään olentoon, eikä niitä olisi edes tarkoitettu osumaan kenenkään, on väkivaltaa. Itsemurhalla uhkailu on väkivaltaa. Väkivallasta vapaa ihminen ei milloinkaan leikittele toisen tunteilla tai sydämellä, eikä nauti pikkuilkeyksistä. Senkin tiedän nyt, että väkivaltaa voi kylvää uhkaamalla tai satuttamalla perheen lemmikkieläintä. Se on muuten paljon yleisempää kuin luulemmekaan.
Lisäksi opin sanallisen itsepuolustuksen mallin:
1.      Totea
2.      Kritisoi
3.      Kerro minkä pitäisi muuttua 
Vammaisuuden maailmassa, kun emme pysty juoksemaan karkuun, on tuosta tiedosta paljon hyötyä.
Turhaa kipua aiheuttavalle auttajalle voisi esimerkiksi sanoa:
1.      Olet usein kovakourainen, kun autat minua
2.      Ammattilaisena sinun pitäisi tietää mitä teet. Huono tuuli tai mikään muukaan syy, ei oikeuta sinua satuttamaan minua
3.      Lopeta!

Elämä sai ihan uuden suunnan, kun tulin tietämään, että tilan eli paikan ja menetelmien, missä ihminen elää, pitää olla turvallisia.  Käsitteen nimi on ”turvallinen tila”.  Ajatus pitää ilman muuta lanseerata myös vammaisliikkeen käyttöön. Esimerkiksi sotea ja vammaispalvelulain uudistusta pitää ehdottomasti tarkastella turvallisen tilan näkökulmasta.

Tieto väkivallasta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että tästä lähtien haluan alkaa kulkemaan ovelta ovelle, että: - Päivää, voisimmeko puhua väkivallasta? Meillä kaikilla on hyvin pintapuoliset ja puutteelliset tiedot koko asiasta. Meihin on esimerkiksi suorastaan pinttynyt käsitys, että aina on vikaa kummassakin osapuolessa. Uhrin on hyvin vaikeaa ponnistaa ylös suosta, kun hänen on suositusten mukaan jaksettava vielä ottaa putoamisestaan yhtä paljon syytä niskoilleen kuin sen, joka hänet alun perin suonsilmään on tyrkännyt. Tuplarangaistus on väärä tapa auttaa uhria. Olisi hyvin tärkeää tietää, että tietyn rajan jälkeen kuvaan astuvat pelkästään tekijä ja uhri. Oivalluksella olisi suuri merkitys niin kodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin.

Tietäminen ei kuitenkaan yksin riitä. Taitava manipulaattori voi pelkän tiedon voimin päinvastoin saada lisää vettä myllyynsä. Turvallista tilaa ei saa ikinä käyttää tukahduttamiseen. Kaikki mikä ei itseä miellytä, ei suinkaan ole väkivaltaa. Logoterapian isä Viktor Frankl korosti vapauden ohella vastuuta. Hän jopa toivoi New Yorkiin Vapauden patsaan läheisyyteen Vastuun patsasta. Samoin väkivaltatietämykseen pitää heti lisätä tiedon syvällistä ymmärtämistä ja oman käytöksensä muuttamista. Minä esimerkiksi en enää heittele tavaroita! Osaan myös paremmin rajata ketä elämässäni saa olla. Tietysti olen tällä matkalla tehnyt paljon virheitä ja tulen niitä tekemään. Me kaikki olemme vain ihmisiä. Erehtyminen on inhimillistä. Omaa väkivaltaista käytöstään ei kuitenkaan voi loppumattomiin erehtyväisyydellä selitellä. Anteeksipyyntöjen pitää olla aitoja ja ne pitää teoillaan todistaa.

Loppusanat
Sosiaalineuvojana ollessani minulla oli tapana sanoa, että olen kuin Maija Poppanen, lähden kun tuuli kääntyy. Nyt tuuli on taas kääntynyt. Uusi tehtävä, uudessa paikassa odottaa. Kiitos ihanalle työtiimille kaikesta mitä teiltä opin. Erityiskiitos Sinulle Åi IhaNainen alkuaikana käydystä keskustelusta, jossa sanoit, ettei tätä työtä pysty tekemään, jos ei ole vapaa miesvihasta. Halu tulla kelvolliseksi väkivaltatyöntekijäksi vaimensi vihdoin sukuni naisten äänen päässäni.  Kiitos siitä kuuluu Sinulle!

PS. Suomi on vuonna 2015 ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä. Arjessa puhutaan Istanbulin sopimuksesta, koska siellä se on allekirjoitettu. Sopimuksessa on artikla, jossa sanotaan: osapuolet tunnustavat, että myös miehet voivat olla parisuhdeväkivallan uhreja.