tiistai 15. marraskuuta 2016

Elämässä mukana, muutoksessa tukena?



Prologi:
”Papinrouvat, papinrouvat nyt taas iloitkoon,
koska saavat luottaa,
että kaksi vuotta.
Vielä vissiin, vielä vissiin heillä turva on!”

Meikämummen armonvuodet ovat päättymässä. Uuden vuoden yönä kellon lyödessä 12 loppuu korotettu vammaisetuus. Kuntoutus on jo loppunut.

Syvään huokaisten on kaikki aloitettava taas kerran alusta. Arkkiatri Ylppö diagnosoi minut, kun olin vielä vauva. David Sillence niminen australialainen lääkäri tyypitteli sairauteni neljään pääluokkaan 70-luvulla. Samalla sairaus varmistui parantumattomaksi geenivirheeksi. Eräs dosentti toi tiedon Suomeen heti kohta sen tultua julki. Kävipä Sillence itsekin asiasta kertomassa 90 -luvulla. Oli muuten oikein mukava mies, oli ilo tavata hänet ihan henkilökohtaisesti. Ylppö on kuollut ja Dosentti ynnä Sillence vanhuuseläkkeellä. Mutta minä en ole vielä kumpaakaan, joten eutanasialakia odotellessa on koottava itsensä ja mentävä julkiselle puolelle pyytämän ”tuoretta näkökulmaa” ikivanhaan asiaan, että saisi kuntoutusta, että jaksaisi olla töissä ja osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan.

Muutamana päivänä olen soittanut Kelaan ja jonottanut ja jonottanut. Kukaan ei ole vastannut. Tänään pätkähti päähäni, että kenties siellä ei vastata, kun numeroni ei näy. Muutin sen näkyväksi. Jo alkoi tapahtua. Tietenkin tämä voi olla vain onnetonta sattumaa, sanon varuiksi, etten tulisi antaneeksi väärää todistusta kauimmaisestani.

Minulla oli asiaa sekä vammaistuesta että kuntoutuksessa. Yhteiskunnassa ja kaiketi Kelassakin pyritään yhden luukun taktiikkaan, mutta en edes tohtinut kysyä siltä, jonka kanssa ensin pääsin puheisiin, että voisinko kysyä myös tästä toisesta asiasta, sillä numerothan olivat erit. Joku itsekuri se pitää sentään soittajallakin olla!

Soittaessani vammaistuet - numeroon sosiaalineuvoja minussa aktivoitui: HETKINEN eikös lait jokunen vuosi sitten muuttuneet? Eläkkeensaajan hoitotuki muuttui nimeltään eläkettä saavan hoitotueksi. Yhdessä vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki muodostavat nyt otsikon Kelan vammaisetuudet. (Ennen vammaisetuuksiin kuului myös ruokavaliokorvaus keliakiaa sairastaville mutta sen jo SSS miehet poistivat ja antoivat Talvivaaralle. Miten niin? No, sattumaako se oli, että yhden kuukauden talvivaaratuki vastasi koko vuoden kaikkien keliaakikkojen tukea. Uskokoon, ken tahtoo, ettei niillä ole yhtäläisyyttä. Studiossa ei uskota.)

Niinpä siis Meikämumme kysäisemään, että by the way, jos joku, jolla olisi eläkettä saavan hoitotuki ja siitä asiaa, niin tästäkö numerosta kysyttäisiin? Juu, vastattiin auliisti. Meidän poppoon mielestä olisi ehkä selvempää, jos olisi otsikko Vammaisetuudet ja siinä alla luettelona eläkettä saavan hoitotuki, alle 16 vuotiaan vammaistuki ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Me luullaan, että aika paljon ikäihmiset soittelevat numeroon Eläkeasia, sillä lakipykäliä tuntemattomat ihan varmasti assosioivat eläkettä saavan hoitotuen mieluummin otsikon Eläkeasiat alle. Koska siis sosiaalineuvoja minussa siis oli jo aktivoitunut, tietenkin annoin palautetta heti. Tässä kohtaa teki niin kovasti, pituuteni lyhyyteen nähden, siteerata Pätkää: Asiahan ei tietysti minulle kuulu, minä vaan kysyn! – mutta suomalaisten mielestä vaikeneminen on kultaa (paitsi mitä tulee vähemmistöille huuteluun), joten päätin olla kunnon suomalainen ja vaikenin kaikilla kielillä.

No, sain vastauksia kysymykseeni, joskaan neuvoja ei muistanut lääkärin kirjoittaman kuntoutussuunnitelma-planketin koodia vaan sanoi, että B todistus kyllä kelpaa. Viimeksi tehtiin siihen kuntoutussuunnitelma - kaavakkeelle. Minusta se oli parempi. Mutta se
tiedon saan kyllä vammaisliikkeen vertaistuesta. Elämässä tukena, muutoksessa mukana…

Epilogi:
Yksin tätä päivät mietin
yksin yöt pähkäilen:
Joko löytyi nainen vahva,
joka hulluuven pois ajavi
päästää kansan pälkähästä
eurot somasti säästellen
turvan meille tarjoellen?