STUDION KYSELYTYNTI

Säästöt

Minne hallituksen haluamat säästöt menevät? Kuka varmistaa, että säästöjä on oikeasti syntynyt? Mihin säästöjä tarvitaan? Jos järjestö saa RAY- tukea, pitää sen tehdä tili mihin ne rahat ovat menneet.  Olisiko järkevää, jos hallituksen tulisi tehdä tili säästöistä? Miten niin tulee säästöjä, kun palveluja yksityistetään? Yksityisen yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa. Miten saa samaan yhtälöön (palvelun laadun), säästön ja voiton?

Talouskasvu

Jos vaikka makkara ja maito sekä bensa ja jätteiden kuljetus maksavat vuosi vuodelta enemmän, miksi on ihanne, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pitäisi tuottaa seuraavana vuonna edellistä pienemmillä summilla? Ruoho kasvaa ja sitten lakoaa, kun tulee talvi. Ihminen kasvaa pituutta, mutta ei koko elämänsä vaan se kasvu tyrehtyy jossain vaiheessa. Miksi talouden pitää kasvaa maailman tappiin ja vielä kvartaalisti? Onko vaatimus ikuisesta kasvusta verrattavissa muihin satuihin? Saako olla taloustalvia, joissa ei panikoida vaan levätään ja odotetaan kevättä?

Todistamispakko

Miksi vammaisen ihmisen pitää läpi elämänsä todistaa yhä uudelleen ja uudelleen, että se vamma on esimerkiksi harvinainen, geeniperäinen ja parantumaton? Miten on voinut syntyä syynäreiden armeija, joka vuodesta toiseen lukee samoja todistuksia ja selvityksiä ja saa siitä veronmaksajien maksamaa palkkaa? Kukaan ei kuitenkaan antaisi julkista tai yksityistäkään tukea tutkimukselle, jossa joka kolmas vuosi tarkistetaan, että onko maapallo ihan varmasti on pyöreä? Mitä tulisi yhteiskunnasta, jossa vaikka autokoulu, yo-tutkinto tai gradu tulisi uusia 1-3 vuoden välien. Monet  ainavammaisen ihmisen palvelut ja tukitoimet kuitenkin noudattavat em. sykliä. Eräs ystäväni alkoi saada murkkuna Kela-kuntoutusta ja noin 50 veenä sai sitä ensimmäisen kerran 3 vuodeksi.  Ei  perusvammasta koko aikana parantunut, mutta elätti monta paperin pyörittäjää ja pelkäsi henki kurkussa joka vuosi, että evätäänkö kuntoutus. Mikä on yhden päätöksen hinta? Mikä on erilaisten palvelujen ja tukitoimien taustalla olevien lakimuutosten hinta?  Kuka oikeastaan tarvitsee, niin pienen ryhmän kuin vaikeavammaiset ovat, lakimuutoksia tässä mittakaavassa? Minkä on ihmiskäsitys todistamispakon takana? Voisiko itsestään selvyyksien tutkimiseen menevää rahaa käyttää viisaammin? 

Esteettömyys

Miten niin esteettömästä saa tehdä esteellistä? Esimerkiksi Itäkeskuksen ennen itsestään aukeavat ovet eivät ole enää remontin jälkeen yhtä esteettömät kuin ne ennen olivat.  Erästä uutta turvakotia sanotaan esteettömäksi. Mutta siellä ei ole vammaiselle asiakkaalle sopivaa suihkua. Vammaispalvelulain mukaan katsotaan vaikeavammaiseksi henkilö, joka ei voi ilman kohtuutonta vaikeutta käyttää julkisia. Samaan aikaan vammaisia ihmisiä suorastaan pakotetaan keikkumaan melkeinpä henkenä ja terveytensä uhalla koppiautoihin, joiden yhdellekään askelmalle ei koko kengän pohja mahdu vaan vähintään kanta on tyhjän päällä. 

Rakenteellinen väkivalta

Moniko päättäjä pysähtyy miettimään päätöstensä tai suunnitelmiensa seurauksia. Jostain on tempaistu luku 61 miljoonaa, mikä PITÄÄ säästää vammaispalveluista, koska kaikilta muistakin säästetään. Uskon tietäväni, ettei Nottinghamin seriffi tyydy tähän. Se on vasta alkua. Tietääkö, (niin monta kertaa päivässä kuin haluavat vessassa käyvät, itse itsensä pukevat, virka-autonkuljettajien kuljettamat, ei todellakaan tyhjätaskut) ministerit MITÄ nämä vaateet ainavammaiselle kansalle merkitsevät?  Ennen vanhaan vain hyvin harva ainavammainen edes saavutti oikean vanhuuden. Nyt meitä alkaa olla piskuinen joukko, sillä yhä edelleen ainavammaisuus lyhentää ihmisen elinikää. Studiossa kirjoitetaan tätä tekstiä haikeudella muistaen, sillä äskettäin saimme suruviestin; taas yksi aktivisti vähemmän. Hän olisi ollut se ainavammainen myös 75 vuotiaana, jos olisi saanut elää… 

Vaikeavammaisuus on tekijä, joka haittaa, pelottaa, aiheuttaa köyhyyttä ja kipuja sekä  kaikenlaista vaivaa jo itsessään.  Kun tilanne on muuttumaton, mitä muuta kuin rakenteellista väkivaltaa ovat yhteiskunnan pätkäpäätökset, lakimuutokset ja paperilla parantamiset? Väkivaltaa, joka vaikeavammaiseen osuessaan määrittelee heidät kronologisen iän vuoksi koko vammaisuushistorian unohtaen samalle viivalle vammattoman 75 vuotiaan kanssa. Minulle vammaisuus on osa minua, osa elämääni.  Se pitää sisällään tapoja, kulttuuria ja perinteitäkin. Minkä muun vähemmistön kuin vammaisten ihmisten oikeudet omaan olemiseensa voidaan lain turvin evätä, kun he tulevat tietyn ikäisiksi? Minä vaan kysyn!

 

KATSO IHMINEN!

”Ei ole suurempaa eriarvoisuutta kuin kohdella erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä samalla tavoin"(toimitusjohtaja Yann Le Cam/EURORDIS uutiskirje 2/2011)

Vammaispalvelujen subjektiivisia oikeuksia ollaan sitomassa kronologiseen ikään. Palvelut loppuvat henkilön täytettyä 75 vuotta. Sen jälkeen hän saa apua ja tukea kuten muutkin ikäihmiset sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain nojalla. Paperilla parantaminen näyttää siirtyvän kelamaisesti vammaispalvelujenkin puolelle, joskin armonaikaa tulee 10 vuotta enemmän.

Studiossa ollaan niin vanhoja, että on ihan tuoreena muistissa 1970-luvulla tehty, ensimmäisen vammaispalvelulain esiselvitys. Sen mukaan vaikeasti vammaisia on ja tulee olemaan niin vähän, etteivät heidän subjektiiviset oikeutensa muodostu yhteiskunnalle kohtuuttomiksi.  

Nykytilastojen valossa selvitys näyttäisi edelleen pitävän kutinsa. Esimerkiksi kuljetuspalveluja sai Invalidiliiton lausunnon (17.2.2016) mukaan 102.000 henkilöä vuonna 2013. Saman vuoden väkilukuun suhteutettuna saajia oli 1,9%. Heta-liiton aloitteesta (toukokuu 2012) syntyneen Klaara projektin loppuraportissa sanotaan, että henkilökohtaisen avun piirissä oli 11.304 henkilöä vuonna 2011. Vuosittaiset kasvuprosentit olivat vuoden 2009 lakiuudistuksen jälkeen suurentuneet, mutta kokonaiskäyttäjämäärä on edelleen pieni. Loppuraportti toteaa: ”Henkilökohtainen apu on ollut vammaispalvelulain muutoksen jälkeen kasvussa. Kasvun voidaan olettaa lähiaikoina taittuvan. Vaikeavammaisten määrä yhteiskunnassa ei lisäänny. Vähitellen vaikeavammaiset ovat päässeet palvelun piiriin ja uusien päätösten määrä vähentyy.” 

Henkilökohtaisen avun piiriin kuului 0,2% vuoden 2011 koko väkimäärästä.  Miten subjektiivisten oikeuksien ikään sitominen on mahdollista tai edes tarkoituksenmukaista?

Väitän, että seuraavassa vammaispalvelulaissa jyllää ajan hengen patologia ja yhdenvertaisuuden vääristymä. Enää ei haluta myöntää, että ilman positiivista erityiskohtelua vammainen ihminen tulee välillisesti syrjityksi. Lisäksi vammaispalvelulakia ei ole vuosikymmeniin, jos koskaan, tulkittu oikein kuljetuspalveluiden kohdalla. Tilastojen mukaan 66% palvelun käyttäjistä on yli 65 vuotiaita ja siitä ryhmästä 2/3 yli 75 vuotiaita. (Blogimme lukijalla on oikeus tehdä vapaasti johtopäätöksiä mistä tämä 75 vuoden haamuikäraja onkaan syntynyt..)

Tähän saakka vammaispalvelulaki on ollut ikäsokea, mikä on erinomainen asia. Missä iässä tahansa syntynyt vaikeavammaisuus on oikeuttanut palveluihin.  Yli 75 vuotiaiden määrä  VPL:n kuljetuspalveluiden käyttäjinä paljastaa kuitenkin, että lakia on pakosti sovellettu väärin. Vaikeavammaisuutta ei voi syntyyä merkittävässä määrin minkään kronologisen iän kohdalle. Prosentti toki kertoo kuljetuspalveluiden polttavasta tarpeesta, mutta ei siitä, että he ensisijaisesti olisivat vaikeasti vammaisia. Käsittääkseni vääristymä syntyi, kun kunnat 90-luvun lamassa lakkauttivat sosiaalihuoltolain mukaiset vanhuspalvelumatkat. Niitä ei ole palautettu takaisin siinä mittakaavassa kuin ikääntyvän väestön osalta oikein olisi. Jos tai kun tämä lakimuutos toteutuu, käy siinä niin, että kaikki häviävät. Vaikeavammaiset menettävät matkoja, mutta tulevat kilpailemaan niistä vanhusten kanssa ja silloin tämän kuljetuspalvelun varsinainen kohde, ikäihmiset saavat niitä entistä vähemmän. Oikea vaihtoehto olisi myöntää erhe: aikanaan ei-vaikea vammaisia pääsi livahtamaan väärälle puolelle, odotamme luontaista poistumaa, emmekä vaaranna tulevien vaikeavammaisten asemaa. Lisäämme sosiaalihuollon matkojan käyttäjämäärää, koska palvelu tulee auttaamaan ikäihmisiä selviämään pidempään omassa kodissaan, kuten ihanne on. On väärin, että viranomaisten/luottamuselinten virheet maksatetaan asiakkailla!

Henkilökohtaisen avun poistumista tietyn iän jälkeen en ymmärrä alkukaan. Siinä lainsäätäjä oli alun alkaen kaukaa viisas. Pykälään kirjoitettiin, että henkilökohtainen apu kuuluu heille, joilla on muista kuin pääasiassa iän mukanaan tuomista toimintakyvyn heikkenemisistä kysymys.  Klaara- raportti osoittaa, että laki on pysynyt rootelissa. Sen muuttamiselle en näe muuta syytä kuin itsekkyydestä kumpuavan annoskateuden.  Kun kerran tavis-vanhus ei saa hoivaansa maksutta, ei toisen henkilön apuakaan pidä vammaisen henkilön ikäihmisenä saaman.  Kokonaan unohtuu, että tavis-puolelle  pitää laittaa ainakin 10 ellei jopa 20 vuotta enemmän lisää vuosia ennen kuin tarvitaan suihkutusapua.  Laista päättävät ehkä kutsuvat lain muutoksia yhdenvertaisuudeksi. Minä kutsun sitä tietämättömyydeksi, ajattelemattomuudeksi ja itsekkyydeksi, jotka johtavat vammaisen kansan ja sen yksittäisten jäsenten entistä pahempaan syrjäytymiseen.

Hyvää paaston ajan toista sunnuntaita!

PS: Tällä kertaa se olin minä, se ei ollut Nuttura (hänen tekstinsä jouduin yhteiskuntarauhan nimissä ja linnatuomioin pelossa sensuroimaan)

NUTTURA JA MINÄ SEKÄ ERÄS TIETOKONE-HÄRPÄKE FIRMA

Olen saanut pidemmän aikaa tekstarilla työpuhelimeeni numerosarjan, joka kertoo olevansa koodi. Tulee eräältä kuuluisalta FIRMALTA. Ne eivät siellä firmassa tiedä, että Nuttura ei voi sietää mitään härpäkkeisiiin liittyvääkään, saati itse härpäkkeitä, joten moisilla koodeilla me ei mittään tehdä. Koodit alkoivat tällä viikolla kuitenkin ottaa ohimoon ja päätin ryhtyä tosi toimiin. Tietenkään siihen viestiin ei voinut vastata; eikun etsimään jotain palautepaikkaa minne kertoa, että ME ei teitä aleta. Meni aikaa ja tupakkaa, vaikka ei me tupakoida, ennen kuin saitti löytyi. Hermosauhuja kyllä olisi tarvinnut, mutta ehkä ne korvasi korvista tupsuva savu?

Pariinkin kertaan löytyi puhelimen päähän joku laiskanpulskea jalli, jota ei asiani voinut vähempää kiinnostaa. Lopputulos oli, että ilmeisesti tämä henkilö, joka näitä koodeja kaipaa, on tehnyt vahingossa näppäilyvirheen. Mitään EI tehdä, ennen kuin koodintarvitsija itse ilmoittautuu.  

Nuttura tässä vaiheessa jo korviaan höristelemään, sillä vanhana sairaala sentraali- santrana hän oli tottunut löytämään niin nuoret lääkärin plantut kuin ylilääkäritkin puhelinnumeroineen vaikka kiven silmästä. Muistuipa mieleensä yksikin tapaus, kun hän topakkana toimenpidehuoneeseen soitti ja toinen lääkäri ojensi luurin sille etsitylle tokaisten: - Täällä on varmaan sun vaimos ja se on varmaan vihainen. – Pahempaa, ärahti Nuttura, kun sai karkulaisen langan päähän!  -  Sen siitä saa, kun jallit valtaavat maan ja nauttivat suloisesta joutenolosta, tuumasi Nuttura näistä uuden polven asiakaspalvelijoista semivihaisena.

No, elämähän se on elokuvaakin ihmeellisempi. TÄNÄÄN tuli viesti, että soittelen Sulle päin terveisin  X. Viestin takaa löytyi nuori mies, joka ihmettelemään etten ole mies (enkä nuori, mutta sitä hän ei sanonut) Minä ilostuin, että mikähän mahtaa olla miehen NIMI jolle tahdoit soittaa. Mies kertoi miehen nimen.  Studiossa tanssittiin ensi pyörätuoli-happy-dance ja sen jälkeen soitettiin FIRMAAN, että tässä olisi nyt NIMI, voisitteko soittaa ja hoitaa asian. TIETOSUOJAN vuoksi ei kuulemma käynyt. 

Nuttura alkoi uhkaavasti täristä. Minä soitin tähän toiseenkin numeron. Puhelimen päästä löytyi toinen mukava nuori mies ja hetken päivityksen jälkeen kävi ilmi, että minun työnumeroni oli ollut ennen hänen työnumeronsa (ei sama toimiala ollenkaan)ja pois lähtiessään hän oli kuuliaisesti ilmoittanut FIRMAAN uuden nummeronsa, mutta se oli FIRMA kun itsepäisesti lähetteli niitä koodejansa minulle. Oikein tulin ylpeäksi kun osasin löytää nuorukaiselle sen saitin, minne hän voisi infota virheestä.  Itse hän ei ollut mokomaa löytänyt.

Mutta voi pyhät päärynät kun Nuttura suuttui!  Hän tarttui luuriin, soitti ja kertoi FIRMALLE MITÄ kuuluu ja kuka käskee! Mutta on se minunkin mielestäni enemmän kuin omituista, että nykyaikana ei muka voida haravoida asiakasrekisteristä tietoa kenen nimissä mikäkin numero heillä on  ja laittaa s-postia asiakkaalle, että voitteko ottaa yhteyttä TAI kysyä numerotiedustelusta numeroa, huomata ettei se ole se sama kuin heidän rekisterissään ja reippaana sotilaana soittaa ja pahoitella erhettään? NIIN meille santroille aikanaan puhelinpalvelijoina opetettiin. Me oltiin niinkin höveleitä, että me välillä otettiin jopa ylilääkärille kuuluvat haukut omaan piikkiimme. Pääasia, että asiakas sai oikeat tiedot ja numerot pysyivät oorninigissa.  Sitä paitsi Nuttura oli täysin oikeassa, jos nuori mies ei löydä FIRMAN sivustoviidakosta paikkaa mistä kysyä neuvoa niin mitä olisikaan tehnyt maaseudulla lankapuhelimensa (kiitos vaan päättäjät tästäkin asiasta) menettänyt kännykän käyttäjäksi pakotettu dementikko?? Ai mitenkä me sitten löydettiin, vaikka ollaan jo isoäitejä? – Aina kun on kyse puhelinnumero -sekaannuksesta, kyllä  vanha santra hakkaa mennen tullen kaikki tekniikat, jullit ja insinöörien keksinnöt, tuumasi Nuttura ja nosti nokkaansa kohti Studion kattoa. En se ollut minä, se oli Nuttura  :)