Olen
saanut pidemmän aikaa tekstarilla työpuhelimeeni numerosarjan, joka kertoo
olevansa koodi. Tulee eräältä kuuluisalta FIRMALTA. Ne eivät siellä firmassa
tiedä, että Nuttura ei voi sietää mitään härpäkkeisiiin liittyvääkään, saati
itse härpäkkeitä, joten moisilla koodeilla me ei mittään tehdä. Koodit
alkoivat tällä viikolla kuitenkin ottaa ohimoon ja päätin ryhtyä tosi toimiin.
Tietenkään siihen viestiin ei voinut vastata; eikun etsimään jotain
palautepaikkaa minne kertoa, että ME ei teitä aleta. Meni aikaa ja tupakkaa, vaikka ei me tupakoida,
ennen kuin saitti löytyi. Hermosauhuja kyllä olisi tarvinnut, mutta ehkä ne
korvasi korvista tupsuva savu?
Pariinkin
kertaan löytyi puhelimen päähän joku laiskanpulskea jalli, jota ei asiani voinut
vähempää kiinnostaa. Lopputulos oli, että ilmeisesti tämä henkilö, joka näitä
koodeja kaipaa, on tehnyt vahingossa näppäilyvirheen. Mitään EI tehdä, ennen
kuin koodintarvitsija itse ilmoittautuu.
Nuttura tässä
vaiheessa jo korviaan höristelemään, sillä vanhana sairaala sentraali- santrana
hän oli tottunut löytämään niin nuoret lääkärin plantut kuin ylilääkäritkin
puhelinnumeroineen vaikka kiven silmästä. Muistuipa mieleensä yksikin tapaus,
kun hän topakkana toimenpidehuoneeseen soitti ja toinen lääkäri ojensi luurin
sille etsitylle tokaisten: - Täällä on varmaan sun vaimos ja se on varmaan
vihainen. – Pahempaa, ärahti Nuttura, kun sai karkulaisen langan päähän! - Sen
siitä saa, kun jallit valtaavat maan ja nauttivat suloisesta joutenolosta, tuumasi
Nuttura näistä uuden polven asiakaspalvelijoista semivihaisena.
No, elämähän
se on elokuvaakin ihmeellisempi. TÄNÄÄN tuli viesti, että soittelen Sulle päin
terveisin X. Viestin takaa löytyi nuori mies,
joka ihmettelemään etten ole mies (enkä nuori, mutta sitä hän ei sanonut) Minä
ilostuin, että mikähän mahtaa olla miehen NIMI jolle tahdoit soittaa. Mies
kertoi miehen nimen. Studiossa
tanssittiin ensi pyörätuoli-happy-dance ja sen jälkeen soitettiin FIRMAAN, että
tässä olisi nyt NIMI, voisitteko soittaa ja hoitaa asian. TIETOSUOJAN vuoksi ei
kuulemma käynyt.
Nuttura
alkoi uhkaavasti täristä. Minä soitin tähän toiseenkin numeron. Puhelimen
päästä löytyi toinen mukava nuori mies ja hetken päivityksen jälkeen kävi ilmi,
että minun työnumeroni oli ollut ennen hänen työnumeronsa (ei sama toimiala
ollenkaan)ja pois lähtiessään hän oli kuuliaisesti ilmoittanut FIRMAAN uuden
nummeronsa, mutta se oli FIRMA kun itsepäisesti lähetteli niitä koodejansa
minulle. Oikein tulin ylpeäksi kun osasin löytää nuorukaiselle sen saitin,
minne hän voisi infota virheestä. Itse
hän ei ollut mokomaa löytänyt.
Mutta voi
pyhät päärynät kun Nuttura suuttui! Hän
tarttui luuriin, soitti ja kertoi FIRMALLE MITÄ kuuluu ja kuka käskee! Mutta on
se minunkin mielestäni enemmän kuin omituista, että nykyaikana ei muka voida
haravoida asiakasrekisteristä tietoa kenen nimissä mikäkin numero heillä on ja laittaa s-postia asiakkaalle, että voitteko
ottaa yhteyttä TAI kysyä numerotiedustelusta numeroa, huomata ettei se ole se
sama kuin heidän rekisterissään ja reippaana sotilaana soittaa ja pahoitella
erhettään? NIIN meille santroille aikanaan puhelinpalvelijoina opetettiin. Me
oltiin niinkin höveleitä, että me välillä otettiin jopa ylilääkärille kuuluvat
haukut omaan piikkiimme. Pääasia, että asiakas sai oikeat tiedot ja numerot pysyivät
oorninigissa. Sitä paitsi Nuttura oli
täysin oikeassa, jos nuori mies ei löydä FIRMAN sivustoviidakosta paikkaa mistä
kysyä neuvoa niin mitä olisikaan tehnyt maaseudulla lankapuhelimensa (kiitos
vaan päättäjät tästäkin asiasta) menettänyt kännykän käyttäjäksi pakotettu dementikko?? Ai mitenkä me sitten
löydettiin, vaikka ollaan jo isoäitejä? – Aina kun on kyse puhelinnumero -sekaannuksesta,
kyllä vanha santra hakkaa mennen tullen
kaikki tekniikat, jullit ja insinöörien keksinnöt, tuumasi Nuttura ja nosti
nokkaansa kohti Studion kattoa. En se ollut minä, se oli Nuttura :)
