VIIDELLÄ EUROLLA HYVÄÄ MIELTÄ!

Tässä päivänä, joka oli viime perjantai, Meikämumme oli matkalla tuolijumppaan. Siinä se oli! Hissin edessä, lähellä kellarin ovea. Kauniisti kahtia taitettu 5 euron seteli. Studio sijaitsee talossa, jossa asuu paljon ainavammaisia/eläkeläisiä tai ainavammaisiaeläkeläisiä. Köyhyysverkostolaisena tiedän, miten iso raha voi pienin mahdollinen seteli loppukuusta olla. Poimin sen käsilaukkuuni ja päätin tehdä asialle jotain. Sitten unohdin koko asian.

Yleensä meille hulahtaa perjantaisin jumpan jälkeen putki päälle. Katsomme yhteen syssyyn kaikki seuraavan viikon Uusi Päivä -sarjan jaksot. Sarjassa eräs löysi 48.000 euroa ja kamppaili palauttaako vaiko ei. Siitäpä muistui mieleeni se viiden euron seteli. Rustasin lapun rapun ilmoitustaululle, jossa luki: 

- Löydetty rahaa, saa periä tuntomerkkejä vastaan. Sitten jäätiin odottamaan.

Tämän viikon alussa soi ovikello ja eräs naapuri kysyi, oliko raha viiden euron seteli. Kyllä oli. Seteli palautettiin oikealle omistajalle. Katoamiseen liittyi tarina. Naapurin avustaja oli sen kauppaan mennessään vahingossa tiputtanut. Loppukuusta raha oli eläkeläisnaapurilleni tuiki tärkeä. Avustajienkaan palkat eivät päätä huimaa, joten avustaja pystyisi vitosen korvaamaan vasta seuraavasta tilistä. Kyyneliin saakka häntä harmitti, että jos kuitenkin naapurini luulisi avustajan olevan pitkäkyntisten lahkoon kuuluva.

Asianmukaisesti palautettu vitonen sai aikaan hyvää mieltä kolmelle ihmiselle, kahdessa kodissa. Tänä aamuna minä ajattelin ja ihan ääneen sanoin, että – HITTO, Santerin perilliset alensivat kansaneläkettä 6,63 eurolla kuussa. JOS he tietäisivät, miten paljon hyvää mieltä tuli yhdestä vitosesta oikeaan kohteeseen sijoitettuna, olisivatkohan he nostaneet eläkkeitä samalla summalla tai edes jättäneet rokottamatta? 

-Hyvä ajatus, sanoi Nuttura, mutta ei saa sanoa HITTO!

Tämä tarina on tosi

-VOI HYVÄ JUMALA! minä huudahdin.

-Kuinka monta kertaa tässä taloudessa pitää muistuttaman, että ÄLÄ turhaan lausu jne.. vastasi Nuttura.

-Kylläpä sinäkin päivittelet, kunhan tämän tarinan kuulet.

 -No anna tulla vaan, vastaa Nuttura ja asettuu asentoon, jota hän yleensä käyttää joko Studiossa asuvien ja/tai muun maailman tuomitsemiseen.

Meikämumme on riippuvainen erään sairaalan eräästä poliklinikasta. Se on ainoa paikka, josta saan jotakuinkin keskitettyä hoitoa tähän harvinaiseen geenivirheeseen ja koen olevani jotakuinkin turvassa. Henkilökunta on ihanaa.

Tupsahtipa viikon alussa kirje, jossa kerrottiin, että vuotuisen polikäyntini aikaa on (minulta kysymättä) muutettu. Uusi aika oli kerrassaan sopimaton. Lähtökohtaisesti Nutturan mielestä se olisi ihan oikein minulle, sillä kunnon vammainen on aina kotona ja partiopoikaa valmiimpi heti lähtemään sairaalaan, kun käsky käy. Välttääkseni Studio- riidan, päätin vaihtaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa. 

No, näin siinä sitten kävi ja tästä se johtui:

Planketissa oli laajasti kerrottu MITÄ kaikkea ko. sairaalaan liittyviä juttuja voi tehdä internetissä/ilmoittautumisautomaatissa, mutta ei sanaakaan siitä, miten ajan voi vaihtaa. Entisenä sairaalan sentraalisantrana ei nokka kauan tuhissut, kun soitin keskukseen (monikohan tässä vaiheessa jo tippui kyydistä pois?).

Siellä vastattiin ja sanottiin, että ajanvaraukset on nyt keskitetty toiseen numeroon (aika pitkä). Meikämumme soittamaan! Painakaa 1 jos haluatte…pölötti automaatti. Siellä vastattiin kuitenkin aika nopsaan ja oltiin kohteliaita, otettiin sotut, hetut, sun muut. Sitten alettiin pottuilla:

-Emme me voi vaihtaa tätä aikaa, koska me emme näe sitä ajanvaraustilannetta, MUTTA me otamme soittopyynnön ja kerromme X polille, että soittavat sinulle!

-VOI HYVÄ JUMALA, sanottiin Studiossa yhteen ääneen, kun tämän kerroin.

PROLOGI: Se ihana henkilökunta soitti ennen kuin sain tämän kirjoitettua ja aika järjestyi. Uusi menetelmä on kuulemma JOHDON määräys.

PS: Korvaukseksi vien sekä Nutturan että Runotyön viikonvaihteessa kirkkoon. Toiselle messu syntien tähden. Toiselle konsertti, jossa lauletaan elokuvasävelmiä. Sitä ei Nutturalle vielä kerrota. Ohjelmassa on myös virsiä, joten Nutturan pitää saada loistaa hetki mielihyvästä, että Studiomme syntisäkki suostuu kirkkomatkalle. Elokuva sävelmien takia Runotyttö on valmis joustamaan. Saa nähdä voiko kirkkomekon somistaa pinkillä huivilla…Studioriiheemistä siis tiedossa! (HUOH)

Pilvipalvelupakko tupsahti Studioon

No NIIN nyt on sitten Meikämumme terveydenhuollon pilvipalvelun asiakas. JONAIN kuukautena, jota ei minulle kerrota, hengityksenapulaitteeni tiedot menevät pilven kautta jonnekin, jossa joku niitä tutkii. Sitten, jos arvot eivät ole kohdallaan, ottavat yhteyttä.

Kone on uusi, siinä on kuulkaa letkua ja nappulaa, niin että Runotyttöä heikottaa. Hän makaa nyt punaisen bling-bling huivinsa alla ja läähättää (onneksi bling-blingiä on RUNSAASTI). Ennen sai ottaa sähköjohdon aamulla pois seinästä. Nyt ei saa, ettei data häiriinny. Tuulikoneen kissansilmä loistaa 24/7 ja näemmä VILKKUU myös.

Nuttura on sitä mieltä, että huijausta koko homma, nemitäänkato...

Saa sinne soittaa, jos olo tuntuu/ muuttuu pahaksi.

Näin mennään 5 vuotta. JOS ollaan elossa toteaa Nuttura. Runotyttö värisee huntunsa alla. Minä olen hämmentynyt. Sähkölasku?

Elämässä mukana, muutoksessa tukena?

Prologi:

”Papinrouvat, papinrouvat nyt taas iloitkoon,

koska saavat luottaa,

että kaksi vuotta.

Vielä vissiin, vielä vissiin heillä turva on!”

Meikämummen armonvuodet ovat päättymässä. Uuden vuoden yönä kellon lyödessä 12 loppuu korotettu vammaisetuus. Kuntoutus on jo loppunut.

Syvään huokaisten on kaikki aloitettava taas kerran alusta. Arkkiatri Ylppö diagnosoi minut, kun olin vielä vauva. David Sillence niminen australialainen lääkäri tyypitteli sairauteni neljään pääluokkaan 70-luvulla. Samalla sairaus varmistui parantumattomaksi geenivirheeksi. Eräs dosentti toi tiedon Suomeen heti kohta sen tultua julki. Kävipä Sillence itsekin asiasta kertomassa 90 -luvulla. Oli muuten oikein mukava mies, oli ilo tavata hänet ihan henkilökohtaisesti. Ylppö on kuollut ja Dosentti ynnä Sillence vanhuuseläkkeellä. Mutta minä en ole vielä kumpaakaan, joten eutanasialakia odotellessa on koottava itsensä ja mentävä julkiselle puolelle pyytämän ”tuoretta näkökulmaa” ikivanhaan asiaan, että saisi kuntoutusta, että jaksaisi olla töissä ja osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan.

Muutamana päivänä olen soittanut Kelaan ja jonottanut ja jonottanut. Kukaan ei ole vastannut. Tänään pätkähti päähäni, että kenties siellä ei vastata, kun numeroni ei näy. Muutin sen näkyväksi. Jo alkoi tapahtua. Tietenkin tämä voi olla vain onnetonta sattumaa, sanon varuiksi, etten tulisi antaneeksi väärää todistusta kauimmaisestani.

Minulla oli asiaa sekä vammaistuesta että kuntoutuksessa. Yhteiskunnassa ja kaiketi Kelassakin pyritään yhden luukun taktiikkaan, mutta en edes tohtinut kysyä siltä, jonka kanssa ensin pääsin puheisiin, että voisinko kysyä myös tästä toisesta asiasta, sillä numerothan olivat erit. Joku itsekuri se pitää sentään soittajallakin olla!

Soittaessani vammaistuet - numeroon sosiaalineuvoja minussa aktivoitui: HETKINEN eikös lait jokunen vuosi sitten muuttuneet? Eläkkeensaajan hoitotuki muuttui nimeltään eläkettä saavan hoitotueksi. Yhdessä vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki muodostavat nyt otsikon Kelan vammaisetuudet. (Ennen vammaisetuuksiin kuului myös ruokavaliokorvaus keliakiaa sairastaville mutta sen jo SSS miehet poistivat ja antoivat Talvivaaralle. Miten niin? No, sattumaako se oli, että yhden kuukauden talvivaaratuki vastasi koko vuoden kaikkien keliaakikkojen tukea. Uskokoon, ken tahtoo, ettei niillä ole yhtäläisyyttä. Studiossa ei uskota.)

Niinpä siis Meikämumme kysäisemään, että by the way, jos joku, jolla olisi eläkettä saavan hoitotuki ja siitä asiaa, niin tästäkö numerosta kysyttäisiin? Juu, vastattiin auliisti. Meidän poppoon mielestä olisi ehkä selvempää, jos olisi otsikko Vammaisetuudet ja siinä alla luettelona eläkettä saavan hoitotuki, alle 16 vuotiaan vammaistuki ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Me luullaan, että aika paljon ikäihmiset soittelevat numeroon Eläkeasia, sillä lakipykäliä tuntemattomat ihan varmasti assosioivat eläkettä saavan hoitotuen mieluummin otsikon Eläkeasiat alle. Koska siis sosiaalineuvoja minussa siis oli jo aktivoitunut, tietenkin annoin palautetta heti. Tässä kohtaa teki niin kovasti, pituuteni lyhyyteen nähden, siteerata Pätkää: Asiahan ei tietysti minulle kuulu, minä vaan kysyn! – mutta suomalaisten mielestä vaikeneminen on kultaa (paitsi mitä tulee vähemmistöille huuteluun), joten päätin olla kunnon suomalainen ja vaikenin kaikilla kielillä.

No, sain vastauksia kysymykseeni, joskaan neuvoja ei muistanut lääkärin kirjoittaman kuntoutussuunnitelma-planketin koodia vaan sanoi, että B todistus kyllä kelpaa. Viimeksi tehtiin siihen kuntoutussuunnitelma - kaavakkeelle. Minusta se oli parempi. Mutta se

tiedon saan kyllä vammaisliikkeen vertaistuesta. Elämässä tukena, muutoksessa mukana…

Epilogi:

Yksin tätä päivät mietin

yksin yöt pähkäilen:

Joko löytyi nainen vahva,

joka hulluuven pois ajavi

päästää kansan pälkähästä

eurot somasti säästellen

turvan meille tarjoellen?