Prologi:
”Papinrouvat,
papinrouvat nyt taas iloitkoon,
koska
saavat luottaa,
että
kaksi vuotta.
Vielä
vissiin, vielä vissiin heillä turva on!”
Meikämummen
armonvuodet ovat päättymässä. Uuden vuoden yönä kellon lyödessä 12 loppuu
korotettu vammaisetuus. Kuntoutus on jo loppunut.
Syvään
huokaisten on kaikki aloitettava taas kerran alusta. Arkkiatri Ylppö diagnosoi
minut, kun olin vielä vauva. David Sillence niminen australialainen lääkäri
tyypitteli sairauteni neljään pääluokkaan 70-luvulla. Samalla sairaus varmistui
parantumattomaksi geenivirheeksi. Eräs dosentti toi tiedon Suomeen heti kohta
sen tultua julki. Kävipä Sillence itsekin asiasta kertomassa 90 -luvulla. Oli muuten
oikein mukava mies, oli ilo tavata hänet ihan henkilökohtaisesti. Ylppö on
kuollut ja Dosentti ynnä Sillence vanhuuseläkkeellä. Mutta minä en ole vielä
kumpaakaan, joten eutanasialakia odotellessa on koottava itsensä ja mentävä
julkiselle puolelle pyytämän ”tuoretta näkökulmaa” ikivanhaan asiaan, että
saisi kuntoutusta, että jaksaisi olla töissä ja osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan.
Muutamana
päivänä olen soittanut Kelaan ja jonottanut ja jonottanut. Kukaan ei ole
vastannut. Tänään pätkähti päähäni, että kenties siellä ei vastata, kun
numeroni ei näy. Muutin sen näkyväksi. Jo alkoi tapahtua. Tietenkin tämä voi
olla vain onnetonta sattumaa, sanon varuiksi, etten tulisi antaneeksi väärää
todistusta kauimmaisestani.
Minulla
oli asiaa sekä vammaistuesta että kuntoutuksessa. Yhteiskunnassa ja kaiketi
Kelassakin pyritään yhden luukun taktiikkaan, mutta en edes tohtinut kysyä siltä,
jonka kanssa ensin pääsin puheisiin, että voisinko kysyä myös tästä toisesta
asiasta, sillä numerothan olivat erit. Joku itsekuri se pitää sentään
soittajallakin olla!
Soittaessani
vammaistuet - numeroon sosiaalineuvoja minussa aktivoitui: HETKINEN eikös lait jokunen
vuosi sitten muuttuneet? Eläkkeensaajan hoitotuki muuttui nimeltään eläkettä
saavan hoitotueksi. Yhdessä vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki
muodostavat nyt otsikon Kelan vammaisetuudet. (Ennen vammaisetuuksiin kuului
myös ruokavaliokorvaus keliakiaa sairastaville mutta sen jo SSS miehet poistivat
ja antoivat Talvivaaralle. Miten niin? No, sattumaako se oli, että yhden
kuukauden talvivaaratuki vastasi koko vuoden kaikkien keliaakikkojen tukea.
Uskokoon, ken tahtoo, ettei niillä ole yhtäläisyyttä. Studiossa ei uskota.)
Niinpä
siis Meikämumme kysäisemään, että by the way, jos joku, jolla olisi eläkettä
saavan hoitotuki ja siitä asiaa, niin tästäkö numerosta kysyttäisiin? Juu,
vastattiin auliisti. Meidän poppoon mielestä olisi ehkä selvempää, jos olisi
otsikko Vammaisetuudet ja siinä alla luettelona eläkettä saavan hoitotuki, alle
16 vuotiaan vammaistuki ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Me luullaan, että aika
paljon ikäihmiset soittelevat numeroon Eläkeasia, sillä lakipykäliä
tuntemattomat ihan varmasti assosioivat eläkettä saavan hoitotuen mieluummin otsikon
Eläkeasiat alle. Koska siis sosiaalineuvoja minussa siis oli jo aktivoitunut, tietenkin
annoin palautetta heti. Tässä kohtaa teki niin kovasti, pituuteni lyhyyteen
nähden, siteerata Pätkää: Asiahan ei tietysti minulle kuulu, minä vaan kysyn! –
mutta suomalaisten mielestä vaikeneminen on kultaa (paitsi mitä tulee
vähemmistöille huuteluun), joten päätin olla kunnon suomalainen ja vaikenin
kaikilla kielillä.
No,
sain vastauksia kysymykseeni, joskaan neuvoja ei muistanut lääkärin kirjoittaman
kuntoutussuunnitelma-planketin koodia vaan sanoi, että B todistus kyllä kelpaa.
Viimeksi tehtiin siihen kuntoutussuunnitelma - kaavakkeelle. Minusta se oli
parempi. Mutta se
tiedon
saan kyllä vammaisliikkeen vertaistuesta. Elämässä tukena, muutoksessa mukana…
Epilogi:
Yksin
tätä päivät mietin
yksin
yöt pähkäilen:
Joko
löytyi nainen vahva,
joka
hulluuven pois ajavi
päästää
kansan pälkähästä
eurot
somasti säästellen
turvan
meille tarjoellen?
