EQUALITY VS. EQUITY

Yritetääs taas, jooko?

Vammaispalvelulain tarkoitus on ”edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.”

Lain mukaan ”vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista”. 

Lakiin kuuluu lisäksi joukko vaikeavammaisille tarkoitettuja nk. subjektiivisia oikeuksia eli palveluja, joita asuinkunnan on henkilölle tarjottava, JOS hän täyttää kussakin palvelussa sen saamiseksi lakiin kirjatun kriteerin. Kääntäen: vaikka henkilö olisi vammainen ihminen, ei hän sitä palvelua saa, jos vaikeavammaisuuskriteeri ei täyty, vammasta tai sen laadusta huolimatta.

Kehitysvammalaki tuli voimaan 1977. Vammaispalvelulaki 1987. Vuoteen 2009 saakka kehitysvammaisen ihmisen kaikki palvelut tulivat ensisijaisesti kehitysvammalaista, joten tämä oli este käyttää silloisessa vammaispalvelulaissa olevaa harkinnanvaraista henkilökohtaista avustajaa.

Vuonna 2009 vammaispalvelulakiin tuli osauudistus. Henkilökohtainen avustaja meni laajemman käsitteen ”henkilökohtainen apu” alle. Apu muuttui samalla subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille henkilöille. Henkilökohtaiseen apuun muodostui kaikessa sovussa kriteeriksi, että se on pääsääntöisesti apua, ei hoitoa tai hoivaa. Vielä vaadittiin, että henkilöllä tulee olla kyky tai kykyä ohjata omaa elämäänsä itse. Lisäksi määrättiin, ettei avun tarve voi olla pääsääntöisesti ikääntymisestä johtuvaa.

Osauudistuksen ansioista kehitysvamma ei enää ollut enää este käyttää henkilökohtaista apua. Nykyään henkilökohtainen apu on osoittautunut kaikille voimavaroja omaaville vammaisille, kehitysvammaiset ja autistit mukaan lukien, tärkeäksi palveluksi.

Seuraava askel on saada aikaan yksi laki, joka ei enää erottele ihmisiä vamman laadun mukaan kahteen eri lakiin.

Lopullinen yhdistäminen myös tarkoittaa, että yhden ja saman vammaislain alle tulee ensi kerran henkilöitä, joilla on entisen lain kaltainen avun tarve ja itseohjautuvuus ja heitä, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa, eivätkä pysty yhtään ohjaamaan elämäänsä. Mitä tulee tehdä?

Minä olin niin naivi, että kuvittelin lain luonnoksessa olevan ohjauksen ja tuen pykälän vastaavan tähän hoivan tarpeeseen. Kuvittelin myös, että apua tarvitseville tulisi oma pykälänsä, joka on nykyisen henkilökohtaisen avun pykälän kaltainen. 

Perustelen naiviuttani sillä, että luulin erilaiseen tarpeseen syntyvän omat tukimuotonsa. Ikinä en osannut kuvitella, että tästä tulisi arvoarvostelma- riita ja niitä aktivisteja, joilla on pääsääntöisesti sekä avun tarve että kyky ohjata omaa elämää, syytettäisiin itseämme muita parempina pitäviksi opportunisteiksi, kun haluamme eri palvelut erilaisiin ja tässä kohtaa myös täysin vastakkaisiin tarpeisiin!

Kriteeristä tulikin ihmisarvokysymys! Kuitenkin kyseessä on pelkkä kriteeri, joka on kaikissa muissakin subjektiivisen oikeuden mukaisissa palveluissa. Hoivan ja avun erottaminen toisistaan ei siis tarkoita tätä:

Vaan tätä: