SYNTIÄ, SYNTIÄ

Minä olen harmillisen allerginen monelle hedelmälle ja osalle vihanneksiakin. Muistan, kuinka minulle nuoren hymähdeltiin, kun vaikka hernettä katsomalla tiesin, käykö se vai ei. Silloin ei tiedetty vielä ristiin allergiasta. Allergia voi liittyä muuhunkin kuin syömisiin. Joululahjaksi saatu ihanaisen ihana alpakkahurstula on nyt yläkaapissa syksyä odottamassa. Lepän- ja koivun kukinta ynnä alpakka eivät näemmä passaa yhteen. Yskittää. Näinä aikoina ei meinaa uskaltaa edes yksiksensä yskiskellä. Eräs stad-up koomikko onkin loihenut lausumaan, että ennen ihminen yskäisi peittääkseen toisesta päästä paukahtaneen väärän viestin, nyt se on mennyt toisin päin. 

Allergioihin palatakseni niiden lisäksi refluksitauti entisestään supistaa niin marja-, hedelmä – kuin vihannes valikoimaani. Viime vuosikymmenellä löysin kuitenkin persimonin, joka suureksi hämmästyksekseni passaa niin yskälle kuin vatsallekin. Mutta ei tietenkään Nutturalle. Hänen mielestään Studion väki, varsinkaan Runotyttö, ei todellakaan tarvitse mitään eksotiikkaa elämäänsä. Ei edes hedelmien muodossa. Persimonin alkukirjaimet ovat myös herättäneet Nutturan epäluulon. Hänen mielestään meille riittää vallanmainiosti mustikka maustettuna ripauksella puolukoita, jotka refluksi on alkanut närästämättä niellä. 

Juuri nyt näyttää siltä, että Nuttura on voittamassa. Tänään Pääsiäismaanantaina 13.4.2020 Ylen sivuilta luimme Jani Kaaron kolumnin Vanhan kansan lohturuoka. Siinä mm. sanotaan: ”Kun länsimaiset kuluttajat kiinnostuivat kvinoasta, sen hinta nousi: Wilsonin mukaan vuosien 2000-2006 välillä yli 600 prosenttia. Boliviassa kvinoalle raivattiin lisää peltoa laamojen laitumista ja perinteiset viljelymenetelmät väistyivät tehotuotannon tieltä – tuloksena viljelysmaan eroosio, torjunta-aineiden käytön lisääntyminen ja kovia tappeluita Bolivian ja Perun kvinoantuottajien kesken. Puhumattakaan siitä mitä on tapahtunut pienviljelijölle sen jälkeen, kun kvinoa vaihtui johonkin toiseen ruokahullutukseen ja sen hinnat romahtivat.” Lisäksi kysytään: Kuulostan varmaankin ihan vaarilta, mutta senkin uhalla kysyn, onko meidän pakko hifistellä ruoalla tällä tavalla. 

Lopputulos: Persimoni on syntiä, vaikka sitä ei jutussa edes nimeltä mainita. Onneksi nyt ei ole persimonien aika. Runis ja minä laitamme toivomme siihen, että ensi satokauteen mennessä Nuttura on asian unohtanut. Mikä sinänsä on aika epätodennäköistä. Ehkä pystymme syksyllä tarjoilemaan näitä hedelmiä sharon - hedelmän nimissä? Ans´kattoo sitten. 

PS: Pysykää kotona! ja katsokaa standuppia youtubesta

Koronan kautta terveyspolitiikkaan; vessapaperia unohtamatta

Studion väki on vapaaehtoisessa koronakaranteenissa osin Lapsukaisen ja osin diagnoosiyhdistyksen eurooppalaisen kattojärjestön suosituksesta. Tämä kuluva maaliskuu tehdään palkkatyötä etänä, mutta huhtikuu pidetään ommoo lommoo. 

Nuttura on tietenkin onnessaan. Hänen mukaansa invalidisihmisen on kautta aikain kuulunut olla kotona, mutta näin ylenpalttisesta yhdenvertaisuudesta edes Nuttura ei ole osannut haaveilla. Valtavirralle tekee kuulemma terää elää jokunen viikko kotivalona varsinkin, jos tai kun saisivat tietää, että eräälle kansanosalle tämä on jokapäiväistä ja -viikkoista elämää vuodesta jopa vuosikymmenestä toiseen. 

Onhan se kiistatonta, että alkuperäisesti ihmiselle annettiin tehtäväksi viljellä ja varjella maata, mutta jälkimmäinen on enempi niin kuin unohtunut. Studion suuri idoli ja logoterapian isä Viktor Frankl oli sitä mieltä, että kuollut henkilö ja seksuaalinen kanssakäyminen ovat niin yksityisiä asioita, ettei niitä pitäisi julkisesti näyttää kenellekään. Tämä muistui mieleeni, kun SPR teki "Ethän kuvaa onnettomuuspaikalla"-kampanjaa. Samoja ajatuslatuja mieli kulkee, kun näkee epämääräisessä läjässä silkoni-pissiksiä ja kahden aivosolun roomeioita on the beach, vieläpä nuorisolle esikuviksi nostettuna. Nutturan kanssa samaa mieltä, että onhan tämä maailma, nykytapojenkin perusteella, virukselle suht´ valmiiksi taputeltu! 

Runiksella on koronan syistä mielenkiintoinen teoria. Hän ajattelee, että jokaiseen elävään organismiin on piilotettu puolustautumisjärjestelmä. 12.3. 20 Iltalehti kertoo, että koronan vuoksi päästöt saattavat vähentyä ensimmäisen kerran 12 vuoteen. Kun on ei hyvällä, niin sitten pahalla. Äiti Maa puolustautuu!

Mutta arjessa me pidetään teoriamme ominamme ja yksissä tuumin seuraamme ja noudatamme kuuliaisina kansalaisina viranomaisten tiedotteita. Paniikia ei ole syytä lietsoa yksistään siitä syystä, että se ei auta yhtään mitään tai yhtään ketään. 

Studiossa ei myöskään hamstrata. Nutturalla on ollut muutosta asti ehdoton sääntö, että tänne voi ostaa yhden pakkauksen talouspaperia, mieluummin puoliarkkina sekä yhden paketin wc-paperia, jossa saa olla max. 8 rullaa. Tänään mentiin omille kulmille ostoksille. Oli Emboa ja oli talouspaperia. Ei tosin puoliarkkina. Oli kyllä tyhjääkin hyllyä. Kaikki tarpeellinen kuitenkin Studion kulmilta löytyi. 

Nuttura muistelee lämmöllä nyt jo edesmennyttä naapurin rouvaa, jonka periaate oli, että Pitkänsillan tällä puolen pitää työlaisnaisen asiansa hoitaa. Sitä periaatetta hän noudatti kuolemaansa asti. Meillä on nyt reviirinä noin 3 kilsan laajuinen alue Ferrarilla kuljettavaksi. Riittää kuulemma invalidinaiselle. Alueelta löytyy kaikki tarpeellinen, on apteekki sekä K- ja S-ryhmä, kirjasto ja terkkari. 

Vieläkin Nuttura on katkera kun lakkauttivat korttelisairaalan. Siellä oli röntgen, labra, hammaslääkäri, apuvälinekeskus ja fysiatrian poli. Ottaen huomioon Studion alueen mummo-vamma keskittymän, palvelujen hajauttaminen Oulunkylään, Laaksoon ja ties minne on lisännyt hurjasti Kela-kyytien määrää, menevä vieköön! Bakteeri, virus, keppi vai porkkanako se pitäisi ottaa käyttöön, että kunnat ja Kela alkaisivat keskitetymmin keskustella keskenään?

Pysytään terveenä!

Terveisin Nuttura ja minä ynnä Runotyttö

 

Kenet korkeat jumalat ovat ottaneet keinuunsa kerran...

Studiossa on vietetty talvetonta talvea. Jokaisen lumettoman päivän olemme ottaneet kiitollisina, joskin syyllisyydentuntoisina vastaan. Ilmastonmuutos nääs. Toisaalta syyllistyminen sujuu vanhasta muistista. Nuttura pitää siitä huolen. Täytyyhän Studion väen kaikesta mikä vähänkin mukavaa olisi, syyllisyyttä tunteman. 

Olen minä vähän jo kevättäkin suunnitellut. Meinaan tehdä yhden päivän reissun noin 300 kilometrin päähän kotoa. Katselin netistä säästölippuja ja toden totta, jos ne nyt ostaisi, saisi melkein ilmaiseksi. Osaan ostaa pitkänmatkan bussilippuja. Osaan jopa varata mieleiseni istumapaikan. Käyn bussilla joka kesä Hämeessä päin kesäteatterissa. 

Mutta VR:n nettilippuihin eivät minun aivoni taivu. Olen kuitenkin keksinyt porsaanreiän. Tilaan liput vanhanaikaisesti puhelimella, saan koodin ja haen ne Ärrältä. 

Tälle junamatkalle olen menossa rollalla. Olen kuullut, että EU:n vammaiskortin haltijalle sallitaan avustaja maksutta mukaan, liikkui hän millä vekottimella hyvänsä. Netissä asia oli kuitenkin sanottu ehkä siten, että kaukojuniin vain pyörätuolilla matkustava tai näkövammainen henkilö saa maksuttoman saattajan. Rollallinen maksakoot saattajastakin lipun. Tai ainakin em. tulkinnan vaara on mitä ilmeisin. 

Koitin soittaa maksuttomaan, vammaisia asemalla auttavien numeroon, mutta se oli koko ajan varattu. Ajattelin, että kai ne siellä maksullisessakin tietää. Mutta sitä ennen koitin onneani chatin tapaisessa. No, siellä ei vastattu. Kärsivällisyys ei ole laitoslapsuuden läpikäyneenä parhaita puoliani, joten soitin siihen aikas kalliiseen nummeroon. Rahallinenhan se vastasi heti. Lippuja oli saatavilla, mutta tämä myyjä tulkitsi rollani vaarallisesti: rollalliselle käy maksuton saattaja vain lähijuniin. Mikäpäs siinä! Varaus tehtiin ja heti huomenissa aioin ferraroida ärrälle, kiitollisena siitä, että ei ollut lunta. 

Pahaksi onneksi se Chat- Henkilö oli Rahallisen kanssa kauppaa käydessäni vastannut, että EU:n kortti käy myös rollan kanssa vaappujan saattajalle. Samaa todistivat monen kommentin voimin esteetön matkustus- faceryhmän vertaiset. Minä siinä sitten kädet täristen chattaamaan, että kyllä tässä nyt niin kävi, että minulla on sekä itselle että avustajalle maksulliset liput. 

ChatHenkilö uutisesta oitis riehaantumaan ja minulle uusia lippuja ja koodeja antamaan. Koodilitanian saatuani ChatHenkilö chattasi, että liput voisin lunastaa luottokortilla tai mennä hakemaan rautatieasemalta. Uutta Ärräkoodia en voisi saada. Luottokorttia Studiossa ei ole, eikä tule. Ei muuta kuin hammasta purren hakemaan lippuja viimeisellä edestakaisella asiointimatkalla, vaikka sille oli ihan muuta suunniteltu. 

Saavuin asemalle. Lippujen myyntipaikka oli siirretty kokonaan pois siitä ihanaisesta salista, josta olin alta kouluikäisenä ensimmäisen kerran lippuja ollut ostamassa. VR- lipputoimisto oli muuttanut laiturialueelle. Kävelytunnelista vasemmalle, sellaiseen pienehköön tilaan, jossa ennen oli kai joku kauppa. Raskaat ovet ja reippaat kynnykset. Toista kautta esteetöntä, huomasin pois lähtiessä. Jatkossa tiedän. 

Rollan kanssa sisään kammettuani etsin epävimman toivolla jonotusautomaattia. Löytyi ja aikani äimisteltyäni jonotuslappu tuli ulos, ihan mistä kohtaa vain hipaisemalla. Seuraavaksi luokseni saapasteli HuomioliiviHenkilö, joka iloisena ilmoitti, että lippuja ei nyt voi myydä, koska koneet sakkaavat. Tässä vaiheessa sisäinen pasifistini julisti sotatilan, ulkoisen vielä näytellessä tyyntä. Sain sanottua, että jos on koodi, niin antaako kone liput ulos? –  Juu, sanoi Huomioliivihenkilö. Kotimatkalla taksari ei meinannut uskoa korviaan.
 – Miten elämä onkin voinut mennä näin hankalaksi, totesimme. 

Tulee mieleen Eino Leinosta runonpätkä: Kenet korkeat jumalat ovat ottaneet keinuunsa kerran. Toisaalta saattoi se olla Nutturakin. Ihmisen paikka kun sen mielestä on kotona, invalidisihmisen vallankin!