Studiossa on vietetty talvetonta talvea. Jokaisen lumettoman
päivän olemme ottaneet kiitollisina, joskin syyllisyydentuntoisina vastaan.
Ilmastonmuutos nääs. Toisaalta syyllistyminen sujuu vanhasta muistista. Nuttura
pitää siitä huolen. Täytyyhän Studion väen kaikesta mikä vähänkin mukavaa olisi,
syyllisyyttä tunteman.
Olen minä vähän jo kevättäkin suunnitellut. Meinaan
tehdä yhden päivän reissun noin 300 kilometrin päähän kotoa. Katselin netistä säästölippuja
ja toden totta, jos ne nyt ostaisi, saisi melkein ilmaiseksi. Osaan ostaa
pitkänmatkan bussilippuja. Osaan jopa varata mieleiseni istumapaikan. Käyn bussilla
joka kesä Hämeessä päin kesäteatterissa.
Mutta VR:n nettilippuihin eivät minun
aivoni taivu. Olen kuitenkin keksinyt porsaanreiän. Tilaan liput vanhanaikaisesti
puhelimella, saan koodin ja haen ne Ärrältä.
Tälle junamatkalle olen menossa rollalla.
Olen kuullut, että EU:n vammaiskortin haltijalle sallitaan avustaja maksutta
mukaan, liikkui hän millä vekottimella hyvänsä. Netissä asia oli kuitenkin
sanottu ehkä siten, että kaukojuniin vain pyörätuolilla matkustava tai näkövammainen
henkilö saa maksuttoman saattajan. Rollallinen maksakoot saattajastakin lipun. Tai ainakin em. tulkinnan
vaara on mitä ilmeisin.
Koitin soittaa maksuttomaan, vammaisia asemalla
auttavien numeroon, mutta se oli koko ajan varattu. Ajattelin, että kai ne
siellä maksullisessakin tietää. Mutta sitä ennen koitin onneani chatin tapaisessa.
No, siellä ei vastattu. Kärsivällisyys ei ole laitoslapsuuden läpikäyneenä
parhaita puoliani, joten soitin siihen aikas kalliiseen nummeroon.
Rahallinenhan se vastasi heti. Lippuja oli saatavilla, mutta tämä myyjä
tulkitsi rollani vaarallisesti: rollalliselle käy maksuton saattaja vain
lähijuniin. Mikäpäs siinä! Varaus tehtiin ja heti huomenissa aioin ferraroida
ärrälle, kiitollisena siitä, että ei ollut lunta.
Pahaksi onneksi se Chat- Henkilö
oli Rahallisen kanssa kauppaa käydessäni vastannut, että EU:n kortti käy myös
rollan kanssa vaappujan saattajalle. Samaa todistivat monen kommentin voimin esteetön
matkustus- faceryhmän vertaiset. Minä siinä sitten kädet täristen chattaamaan,
että kyllä tässä nyt niin kävi, että minulla on sekä itselle että avustajalle
maksulliset liput.
ChatHenkilö uutisesta oitis riehaantumaan ja minulle uusia
lippuja ja koodeja antamaan. Koodilitanian saatuani ChatHenkilö chattasi, että liput
voisin lunastaa luottokortilla tai mennä hakemaan rautatieasemalta. Uutta
Ärräkoodia en voisi saada. Luottokorttia Studiossa ei ole, eikä tule. Ei muuta
kuin hammasta purren hakemaan lippuja viimeisellä edestakaisella asiointimatkalla,
vaikka sille oli ihan muuta suunniteltu.
Saavuin asemalle. Lippujen myyntipaikka
oli siirretty kokonaan pois siitä ihanaisesta salista, josta olin alta
kouluikäisenä ensimmäisen kerran lippuja ollut ostamassa. VR- lipputoimisto oli
muuttanut laiturialueelle. Kävelytunnelista vasemmalle, sellaiseen pienehköön
tilaan, jossa ennen oli kai joku kauppa. Raskaat ovet ja reippaat kynnykset.
Toista kautta esteetöntä, huomasin pois lähtiessä. Jatkossa tiedän.
Rollan kanssa
sisään kammettuani etsin epävimman toivolla jonotusautomaattia. Löytyi ja
aikani äimisteltyäni jonotuslappu tuli ulos, ihan mistä kohtaa vain hipaisemalla.
Seuraavaksi luokseni saapasteli HuomioliiviHenkilö, joka iloisena ilmoitti, että
lippuja ei nyt voi myydä, koska koneet sakkaavat. Tässä vaiheessa sisäinen
pasifistini julisti sotatilan, ulkoisen vielä näytellessä tyyntä. Sain
sanottua, että jos on koodi, niin antaako kone liput ulos? – Juu, sanoi Huomioliivihenkilö. Kotimatkalla
taksari ei meinannut uskoa korviaan.
– Miten elämä onkin voinut mennä näin hankalaksi, totesimme.
– Miten elämä onkin voinut mennä näin hankalaksi, totesimme.
Tulee mieleen Eino Leinosta runonpätkä: Kenet korkeat
jumalat ovat ottaneet keinuunsa kerran. Toisaalta saattoi se olla Nutturakin. Ihmisen
paikka kun sen mielestä on kotona, invalidisihmisen vallankin!
