tiistai 1. syyskuuta 2020

Nuttura ja minä ynnä turvapuhelin

Minulla on ollut turvapuhelin syksystä 2002. Näinä päivinä yhteistä matkaa tulee kuluneeksi 18 vuotta. Tarpeen se on ollut, vaikka harvakseltaan olen tarvinnut. Turvapuhelin antaa kuitenkin rauhaa sekä minulle että läheisille. Ihmisuhteeni pysyvät sen ansioista paremmin jengoillaan, eivätkä lipsahda avun, saati hoivan puolelle. 

Täysin ongelmaton turvapuhelintaival ei kuitenkaan ole ollut. Esimerkiksi työssäkäyvänä vammaisena ihmisenä en ole oikein taipunut muistisairaan mummon genreen. Tulevaisuudessa sen asian kanssa ei pitäisi olla hankaluuksia. Mummehan minä jo olenkin. Suurin vika on ollut siinä, että palveluntarjoaja on minut myynyt, etukäteen mitään varoittamatta, firmalta toiselle. Ensimmäisen kanssa tehdyssä sopparissa lukee, että tarvitsen vain ambulanssipalvelua. Kolmannen palveluntarjoajan kanssa kävi niin, että ambulanssin sijaan kotiini saapasteli joku lähihoitaja soittamaan sitä ambulanssia. Sairaalasta ja hätäleikkauksesta palattuani otin yhteyden palveluntarjoajaan. Sillä kertaa asiat oikenivat, kun näytin alkuperäistä sopparia ja kylmän viileästi totesin, että minä olen tehnyt ambulanssitasoisen sopimuksen ja se teidän on minulle tarjottava, vaikka sitä ei teidän valikoimassa enää olisikaan. Kummasti oli! 

Tämän vuoden helmikuussa minut myytiin 4. kerran. Luin asiasta lehdestä. Mielessä kävi, että varmaan pitää taas käydä ambulanssitaisto, mutta päätin siirtää sen johonkin myöhempään ajankohtaan. Enpä silloin tiennyt, että joutuisin the turvapuhelin taisteluun, josta ei edunvalvontaakaan tulisi puuttumaan! 

Kesällä nimittäin huomasin, että laskut ovat maksamatta helmi-toukokuulta. Minulla on sähköinen lasku. Ensin koitin selvittää asiaani s-postilla. Vastukseksi tuli PITKÄ englanninkielinen vuodatus ja vakuutus, että teille vastataan 3 arkipäivän sisällä. Ikinä ei vastattu. Lopulta soitin. Puhelussa sain huolehtivaisella äänellä sanotun lauseen: Rouva-kulta kun teillä on edunvalvoja, joka huolehtii teidän laskuistanne. Muistisairasmummogenre siis ruletti taas kerran. (Mitä sen jälkeen tulin sanoneeksi, kuulosti kyllä siltä, että en ole lähimainkaan täyspäinen ja todellakin tarvitsen holhoustointa, ei sen puoleen. Anteeksi!). 

Taistojen tietä käytyäni sekä ”edunvalvojani” että turvapuhelinyhtiön kanssa, kävi lopulta ilmi, että minun laskujani oli maksettu jonkun henkilön, jolla on edunvalvoja, tililtä. Menetin luottamukseni. Mitä, jos teen hälytyksen, niin tuleeko turva minun luokseni vai sen, jonka tilitä ne minun laskunikin maksettiin? Käynnistin neuvottelut kotikaupungin kanssa. Täytin ehdot. Ambulanssipalvelut kuuluvat valikoimaan ihan ilman tappelua. Huomenna tulevat. Olivat vielä tosi kivoja. Kiitos taas Kotikaupunki. Ilman sen tukea en jaksaisi harvinaisen vammani kanssa.

Viimeisin sotku tämän yksityisen kanssa on ollut tällä viikolla. Peruin sopparin 18.8. (siitä on jälki puhelimessa sekä Lapsukaiselle viestinä laitettu tieto) Samalla sovittiin, että hakevat vermeensä pois eilen 31.8. EIVÄT HAKENEET! Syy oli kuulemma minun, koska olin perunut asiakassuhteen vasta eilen. Nutturan kanssa ei ole leikkimistä. Tulivat kuitenkin tänään tavaransa hakemaan. Tarvitsen avaimen huomiseksi Kotikaupungin turvapuhelinpalvelulle. (Nutturan ääni on tosi pelottava, kun se tosissaan suuttuu...itseänikin pelottaa. Ei muuten räyhätty yhtään)

Helmi-toukokuun laskut ovat edelleen epäselvässä tilassa. Joku Herra Päällikkö on minulle kyllä soittanut.  Puhelimessa hän totesi, ettei minun tarvitse laskuista välittää, KOSKA NE ON MAKSETTU. Sanomiseni, että ne oli maksettu ihan vieraan ihmisen tililtä, ei aiheuttanut hänessä mitään vastakaikua. (Muistisairasmummogenre rulettaa?) Hän vain intti, että tiedostojemme mukaan laskut on maksettu. Seuraavaksi siirtoni on, että soitan sinne taas. Nyt kun asiakassuhde on päättynyt, pyydän kirjallisena todistuksen, että kaikki laskut on maksettu. (Ehkä ne heräävät) 

Myöskään tämän edunvalvottavan julkinen edunvalvoja ei ole eväänsä heilauttanut, vaikka olen monituista kertaa sinne soittanut ja laittanut s-postia. Onneksi minulla ei ole julkista edunvalvojaa. Nuttura tuossa vähän motkottaa, että pitäisikö meidän vielä olla huolissaan siitä edunvalvottavasta. Hyvä kysymys. Entisenä sosiaalineuvojana Nuttura on tämän kesän aikana tehnyt ihan listan ja kädestä pitäen neuvonut miten tämän henkilön etuja tässä turvapuhelinasiassa pitäisi ajaa. Olemme jopa kirjoittaneet ja kertoneet kriteerit, millä tämä toinenkin voisi päästä kotikaupungin turvapalveluiden piiriin ja lämpimästi suositelleet, että hänkin vaihtaisi palveluntarjoajaa. Niin, tai mistä me varmaksi edes tiedetään, onko hänellä ylipäätään ollut turvapuhelinta vai onko hän vain meidän palvelut maksanut?

PS: Ihme kyllä. Palautettu avain oli minun, vaikka olin jo asennoitunut, että se on hänen, kenen tililtä minun laskuni on helmi-toukokuussa maksettu. Toisena uhkakuvana, että yhtiö on avaimen tyyten kadottanut. Mutta ei ollut. Kiitos siitä?

 

Kuvassa on lehmä, koska minusta tuntuu, että meitä on tämän prosessin aikana nautoina pidetty.