Se alkoi murjotusviikkojen nimellä. Vetäydyttiin omaan poteroomme,
kuunneltiin imeliä iskelmiä, luettiin, puistojumpattiin sekä vietettiin aikaa sukulaisten
ja naapureiden kanssa, kun aikaa ei liiemmälti muulloin heille ollut. Kipuihmisinä me taukoa tarvittiin kipeästi. Murjotusviikoista saatiin voimaa syksyyn ja tulevaan talveen. Erityisen hyvin on
jäänyt mieleen kesä 2008, jolloin oli kuuden viikon paussi. Sillä voimalla sitten
tutkittiin logoa ja kirjoitettiin siitä opas sekä luonnosteltiin vuodelle 2010 vammaisten
köyhyysohjelman pohjat työryhmän muokattavaksi. Virtaa siis riitti seuraavalle vuosikymmellekin.
Facekansa ahdistui murjotusviikoista.
Jokunen kesä sitten löytyi uusi sana, hygge. Wikipedia kertoo, että hygge on norjan- ja tanskankielinen
sana, jolla tarkoitetaan mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, joka yhdistetään
myös hyvinvointiin ja seesteiseen mielialaan. Niinpä siis murjotusviikot muuttuivat
hygge-viikoiksi. Imelät iskelmät ovat niiden selkäranka. Jopa Nuttura ne melkein
hyväksyy, kun pysymme lähtökohtaisesti kotona tai sukulaisten ja luottoystävien
seurassa. – Hygge ei ole hötkyilyä, tuumaa Nuttura.
Äskettäin löysin areenasta kymmenosaisen,
vuonna 2013 tehdyn Iskelmä-Suomi dokkarisarjan. Mainio tapa laskeutua hyggeen! Sarjan iskelmiin liittyy monia mukavia muistoja. Omasta
itsestänikin olen uutta oppinut. Osassa 9 Vexi Salmi sanoo, että jokainen fiksu
huomaa, että Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois kappaleessa laulaja juttelee
kuolleen kumppaninsa kanssa. Me olemme Runiksen kanssa mitä ilmeisimmin
oppi-isämme ja logoterapian kehittäjän Viktor Franklin seuraajia. Hän nimesi itsensä
traagiseksi optimistiksi. Me nimittäin olemme tähän hetkeen saakka kuvitelleet,
että tulee JOKU, joka pyyhkii surun pois silmistä ja taas jaksaa. – Niin tai
sitten te olette vaan niitä ei- fiksuja eli tyhmiä, ei Nuttura malta olla meille muille toteamatta . Minähän jo sanoinkin, että se melkein hyväksyy…
Rainer
Friiman kertoo samassa jaksossa numero 9, että miehet ovat tulleet kiittelemään
kuinka hänen laulujensa sanat ovat auttaneet näitä miehiä ilmaisemaan tunteitaan.
Tästäpä tuli mieleen hauska tarina omasta nuoruudestani. Lukiolaisena
minulla oli heila. Heilalla oli tapana soittaa puhelimella ja komentaa avaamaan
äkkiä radio tietyltä kanavalta. Joka kerran siellä soi Merja Rantamäen kappale
Veit sydämen. – Kumma tyyppi, hölmö laulu, minä tuumasin. En sitä hänelle
kuitenkaan koskaan raaskinut kertoa. No, heila meni menojaan. Kului noin 30
vuotta. Oli kesä. Satu Silvo ja Heikki Hietamies juonsivat Tangomarkkinoita. Silvo totesi juontojensa lomassa, kuinka mies naista tangoon viedessään aina toivoo, että nainen kuuntelee ja ymmärtää sanat. AUTS!
Tämän vuoden hygge on erilaisempi
kuin ikinä. Takana on koronakevät kaikkine rajoituksineen. Onhan sillä ollut
vaikutusta meidänkin elämäämme. Työpaikalla on viimeksi käyty 3.3. Siitä pitäen etänä. Onnistuu muuten ryhmänkin pitäminen. Kokemus oli voimallinen. Harrastukset
jäivät samaan aikaan tauolle. Sen jälkeen on käyty kerran viikossa kahdessa
lähikaupassa. No, Nutturalle tämä on ollut kulta-aikaa, senhän nyt arvaa.
Olen paljon miettinyt omia rajoitteitani. Uudenmaan sulku johdatti minut ajattelemaan,
että ihan sama auki tai kiinni. Vammaispalveluiden
kuljetuspalvelu toimii vain rajatulla alueella, eikä alue kata läheskään koko
Uuttamaata. Toinen oivallus on ollut, että viruksen ansiosta voin olla 110%
samalla viivalla, kun joku toivottaa, että pysytään terveenä.
Tämän vuoden hygge
poikkeaa muista myös siinä, että yleensä voimia on kerätty tulevaan. Tällä kertaa
pääpaino on jälkikäteen lepäämisessä ja toipumisessa. Juuri ennen koronaa viimeinen
tädeistäni menehtyi kunnioitettavassa 83 vuoden iässä. Lähipiirissä on ollut
vakava sairastuminen, johon kuitenkin saatiin ihmeellinen käänne ja
tulevaisuuden valo. Siitä olen kovasti iloinen ja kiitollinen. Lisäksi sain kuin sainkin loppuun ison urakan ammatillisten
valmiuksien lisäämiseksi. Työn ohella, korona keväänä ja kuuden kympin kynnyksellä
jopa Nuttura antaa siitä minulle pisteen. Minä tarvitsen hyggeä ehkä enemmän kuin ikinä.Tätä kirjoittaessani siihen on aikaa
viikonloppu ja viikko.