Loma loppui. Studiossa on aloitettu arkinen aherrus. Lienee syytä
hiukkasen summata päättyvää kesää, jos tätä nyt kesäksi kannattaa kutsua.
Mitä olemme oppineet?
Ensinnäkin, että retiisi on juures. Lähemmäs 60 ajast´aikaa
kului ennen kuin törmäsimme ko. totuuteen. Lohduksi eräs fb-kamu totesi, että
kaikki eivät sitä tule koskaan tietämään. Lienemme siis siunattua sakkia? Viime
viikolla näimme facessa kuvan. Lehmus kukkii, siis ihan kukan näköisiä kukkia.
Nuttura on ollut muutaman päivän kumman vaitonainen. Ehkä se johtuu siitä, että
Runotytöllä on nyt kaksi biologista valttikorttia käsissään. Niitä hän voipi
hei - heilutella, jo alkaa kuulua bling-bling, pinkki, yksisarvinen arvostelua. Kaikki
tietävyydessään Nuttura ei olekaan kaikki tietävä. MOT; retiisi-lehmus!
Säiden haltija ei meitä (eikä kai muitakaan) pahemmin
suosinut. Tämän kesän merimökki oli hytisevä kokemus. Merellinen penkkiterapia
jäi melkein nollille. Loman viimeisen viikon vietimme kunnonvammaistyyliin
kotona ja vuoteessa, mutta flunssan kourissa. Runotytöstä oli melkein vulgaaria
sairastua tavistautiin. Heikkoluisia oireineen on maassamme sentään vain reipas
300!
Ajatustyötä on tehty. Minä olen ollut tosi pitkään
kiinnostunut mikä nais/mies näkökulmassa/tasa-arvon tavoittelussa on silkkaa
biologiaa ja mikä…sanoisiko kulttuurievoluution mukanaan tuomaa.
Taka-ajatuksenani on ollut, että jos biologiasta päästäisiin perille,
voitaisiin se tosiasiana jättää silleensä ja keskittyä kulttuurin, asenteiden
ja uskomusten muuttamiseen. Saahan sitä perustaa vaikka minkä alas painovoima-yhdistyksen
ja hypellä katolta. Ei se siitä miksikään muutu. Putoaa kuin kivi.
Nyt alan uumoilla, että biologiaan perustuvaa eroa ei joko
ole ollenkaan tai sitten se on vielä suuremmasti liioiteltu kuin koskaan osasin
aavistaa? Naisen nousu -dokkarissa kerrottiin, että Mesopotamian eli kulttuurin
kehdon hallitessa naisen osa oli tasa-arvoinen. Aikakautta seurasi Assyria sotureineen
ja silloin keksittiin naisille huntu. Tasa-arvokin jäi taakse. Sarjasta on
tullut jo ¾ osaa ulos. Aina vain tuntuu epätodellisemmalta yhtään mikään
biologiaan perustuvan ”totuuden” olemassa oleminen. Olemme opetelleet
eriarvoisuuden! Niin, tai se on meille soturien voimin päähän taottu.
Rasismi on liipannut läheltä. Eilen taksinkuljettajana oli
musta mies. Kaikin puolin hyvä kuski. Pysähdyimme valoihin ja toinen auto tuli
rinnalle. Pelkääjän paikalta valkoinen mies loi täysin suodattamattoman katseen
taksinkuljettajaan. Katse oli täynnä vihaa ja ylemmyyttä. En tiedä, enkä
kysynyt, huomasiko kuljettaja. Mikä ihme meitä oikein vaivaa, kun päätämme inhota
jotakuta alkuperän perusteella?
Tänään tuli tilaisuus asettua valtavirran ihmisen rooliin. Taksari
oli jälleen musta mies. Puhui todella hyvin suomea. Rupattelimme niitä näitä, kaalinpäitä
parhaaseen asiakas-taksinkuljettaja tyyliin. Hitto, kun minun teki mieli alkaa
kehua hänen suomen kielen taitoaan ja kysellä mistä päin olet ja kauanko olet
ollut täällä yms. Onneksi muistin pyhän lupaukseni olla koskaan kyselemättä
yhtään mitään stereotypiaan viittaavaa maahanmuuttajilta. Olenhan itse saanut enemmän
kuin tarpeeksi kehuja reippaudestani ja kaikesta mitä teen vammastani
huolimatta. Intiimien asioiden utelemisia unohtamatta. Siksikin käyn kauppaa
universumin kanssa. Ehkäpä jokaisesta kysymättä jättämästäni kysymyksestä joku
vammainen henkilö välttyy valtavirtalaisen tenttaamiselta? Ei voi tietää, mutta
kannattaa kuitenkin yrittää.
Studiossa on pimeää. Syksy tekee tuloaan.
