”Kyllä minua nyt naurattaa”, totesi
Nuttura, joka luki sanomalehteä kihertäen ja kääntyillen siihen malliin, että
pari vallatonta suortuvaa irtosi tiukasta sykeröstä ohimoille keimailemaan. ”Ei kai vain joku prinssi ol”…henkäisi
Runotyttö toiveikkaana nostaen katseensa Ruotsin kuninkaallisista häistä
kertovasta naistenlehdestä. ”EIKÄ ole”, kivahti Nuttura ja jatkoi: ”Minähän
olen jo sanonut, että tuollaiset lehdet sotkevat pääparkasi lopullisesti."
Niinpä niin, Nuttura on joutunut vahtimaan
Runotyttöä enemmän kuin tavallisesti. Onhan nyt karkausvuosikin. Sitä paitsi
Nutturan mielestä kevät tekee Runotytön kovasti levottomaksi… Karkausvuosi
& kevät on kombona tosi raskas, niin
minulle on viikon verran saarnattu. Eikä lahjaksi saatu Kungligt
bröllopsmagasin att spara kuulemma auta asiaa ollenkaan. Lehden läpi lukemiseen meille on pitkin hampain
annettu lupa, mutta spaarata sitä ei saa.
Se on kiikutettava jonnekin muualle. Onneksi seurapiiriimme kuuluu myös
muita rojalisteja, joten sijoitusongelmia ei olle.
”Älkääs nyt taas aloittako”, puutun minä
puheeseen ja kysäisen naurun aihetta. ” No, insinöörien keksinnöt, eritoten älypuhelimet,
mitkäs muutkaan", Nuttura hekottaa. Tässä kohtaa Runotyttö on jo täysin lyöty
ja kostaa kuvittelemalla tiaran päähänsä. Onneksi Nuttura ei, ainakaan vielä,
osaa lukea ajatuksia. ”Niin?" jatkan
kohottaen juuri kestovärjättyjä kulmiani, joista myös sivumennen sanottuna, on
tullut noottia. ”Oletkos kuullut, että: Teknologiayhtiö Applen puhelimien myynti on laskenut
ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa. Apple myi viimeksi kuluneella
vuosineljänneksellä 51 miljoonaa iPhone - älypuhelinta, kun se vielä vuosi
sitten sai vastaavalla aikavälillä kaupaksi 61 miljoonaa puhelinta", lukee
Nuttura ääneen sanomalehdestä. ”Joo, mutta mitäs siinä on nauramista, eikös se
ole enempikin itkun paikka?" minä ihmettelen.
”Rasittavaa asua teidän kanssanne!
Yksi ei kun tuijottaa Svensk damtidningiä ja toinen on vissiin liehunut ympäri
ja ämpäri sillä volyymella, että johtopäätösten teko on olematonta", Nuttura
messuaa. ”Ai JAA” sanomme minä ja Runotyttö loukkaantuneena yhteen ääneen. ”Katsokaas nyt hyvä naiset ; Appleja on ostettu ja ostettu ja ostettu ja
vielä kerran ostettu. Mitä on tapahtunut
kun niitä ei enää yhtä innokkaasti osteta?” kysyy Nuttura. Studioon laskeutuu syvä
hiljaisuus.”Olisiko niitä sitten ostettu siinä määrin, että ei ole enää yhtä
paljon ostajia ja toisaalta kun jotakin materiaa on saatu sielunsa tyhjyyden
täytteeksi, se ei enää kiinnosta”, kysyy Rutotyttö arkaillen. ”Presiis” vastaa
Nuttura ja jatkaa: ” on vain Yksi, joka jaksaa levittää uskoa ikuisesta
kasvusta vastoin säädyllistä maailmanjärjestystä ynnä kaikkia luonnonlakeja. Uskomuksen
nimi on Markkinatalous ja insinöörien keksinnöt, eritoten älypuhelimet, ovat
sen lipeviä asiamiehiä. Mutta totuus ei pala tulessakaan. Ikuista kasvua ei
ole, eikä tule! MOT”, viisaa Nuttura ja liehuttaa voitonviiriksi
sanomalehteään.
En se ollut minä, se oli Nuttura.
PS: Hyvää veteraanien päivän iltaa,
olkoon rauha kanssamme.
