maanantai 26. heinäkuuta 2021

”Netflix & Chill”


Tiesittekö mitä se tarkoittaa? Studion väki ei tiennyt. Huono Äiti keskustelussa kerrotaan, että se jotenkin viittaa seksin harrastamiseen toistopalveluohjelmien seuraamisen lomassa. Jos tuota ei tiennyt, tietää se, että on tullut vanhaksi. Siitäkös Nuttura innostumaan, mielellään ollaan vanhoja! (Meiltä muilta ei tietenkään mitään kysytä vanhuudesta, saati muusta 😉). 

”Suoratoistopalveluissa ei siis ole mitään hyvää meille”, saarnaa Nuttura. ”On kallistakin mokoma. Jos eivät telkkari, Areena, Ruudun ja Katsomon ilmaispuolet meille riitä, niin sitten voi vaikka lukea tai mietiskellä. Ai niin, onhan vielä Elonet, josta voi ihailla Niskavuoren Loviisaa ihan maksutta niin paljon kuin sielu sietää! ” (Me kyllä Runiksen kanssa ihan vähän Tauno Paloakin ihastellaan. Onneksi hän esiintyy melkein kaikissa Niskavuorissa, että menee läpi Nutturan seulasta). 

Ruudusta tulevasta Sykkeestä me tykätään kaikki ja innolla odotetaan maksuttomia jaksoja. Minun suosikkeja ovat he siellä lennonjohdossa, Runiksen lempparit voinee arvata. Nuttura tuijottaa kiinnostuneesti jokaista potilastapausta. Omasta mielestään se on ainakin kandi ja Kelan lääkärit jäävät kuulemma mennen tullen Nutturalle toiseksi. Osin tekee mieli olla samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä…

Lähtökohtaisesti Nuttura ei kylläkään hyväksy sarjojen seuraamista, koska siihen menee aikaa, jota voisi käyttää hyödykkäämmin. Tv-liite saadaan kuitenkin joka viikko ostaa. Saamme jopa pisteitä, jos emme seuraa sarjaa, jonka juonipaljastukista kerrotaan joka viikko aukeaman verran. Hyväksyvä hymy tulee, jos yhtään niistä sarjoista ei seurata. Runis sanoo, että ne pisteet kannattaa ottaa kotiin. 

Sykkeen seuraamisen salliminen johtuu hyvin pitkälti Nutturan sairaalahengailuharrastuksesta, missä se on mato, vallan elementissään. Fiktio kelpaa paremman puutteessa. Tänä kesänä ollaan kuitenkin ihan faktana hengailtu, 2,5 viikkoa vierähti kahdessa eri paikassa, joissa meitä kuunneltiin ja hyvin hoidettiin. Äkillinen horjahtaminen pyörätuoliin siirtyessä, sai aikaan lantiomurtuman ja koko kesän kestäneen Tuskafestifaalin. Kipuvirtaan on vuosikymmenten saatossa niin totuttu, mutta osaapa tuo vieläkin yllättää. Hämmentävää. 

Eikä tämä järjetön helle ainakaan asiaa ole auttanut. Kun on ollut aikaa, ilmastonmuutostakin on pohdittu. Tänään luin poliitikosta, jolla on 2 - vuotias tytär. Poliitikko sanoo, että tätä menoa on tyttären elämässä, hänen ollessaan 17 vuotias, ilmastonmuutoksesta jo merkittävää haittaa. Ajatukseni lentävä tietty omiin lapsenlapsiin. Mummena olo on kaikkein paras rooli tällä hetkellä, mutta mikä lienee lastenlasten tilanne, kun he ovat isovanhempia? Nuttura suunnittelee jo täyttä häkää Loviisa-strategiaa nimeltä: ”Vielä haudastanikin minä käteni kurotan heidän suojakseen.”

Tulevaisuutta himmentävät myös perusoikeudet, jotka näyttävät takaavan, että vakavaa tautia saapi tartuttaa, koska ryyppäämään ja jalkapalloa katsoman pitää päästä, vaikka toisten ruumiiden yli. Ainavammaisena olen tottunut mummojen ja vammojen syyllistämiseen, kuinka me kulutamme yhteiskunnan varoja. Innolla odotan sitä julkista tahoa, joka uskaltaa kertoa kapakkapullien ja jalkapallojullien kulut edes puoliksi yhtä paheksuvassa sävyssä? Julleille ja kapakkapullille Nutturalta tulee vahva suositus Netflixin ja sen oheistoiminnan suuntaan. Vähemmän kuulemma sairastuu -ja hyvässä lykyssä voipi tulla uusia veronmaksajiakin kuluja kattamaan!

Sairaalajuttuihin palatakseni, Nutturalle korvaa osastohoitoa jossain määrin lääkäri- ja polikäynnit ja etenkin tutkimukset. Niitä on kyllä ensi kuussa, kiitos Tuskafestifaalin, ihan tarpeeksi tarjolla. Terveydenhuollon katto on täysi. Taitaapi Tyyne, eläkeläinen ja terveyspalveluiden suurkuluttaja jäädä tänä vuonna Nutturalle toiseksi. Mutta teipatuilla silmälaseille me ei, kuulemma, esiinnytä. Sairaalassa pitää olla siisti! Vaikka sitten vaan päiväselti käydessä.

PS: Suvussa kerrotaan tarinaa isästä, joka univirreksi lauleli pojalleen Tuu-tuu tupakkarullaa. Kerran isä meni arki-iltana työpaikan pikkujouluihin. Seuraava aamu oli ehkä vähän ankea. Poika kiirehti isäänsä, kun piti päiväkotiin lähteä, laulamalla tälle: Tuu, tuu kapakkapulla 

 

 Kuvassa on pinkki, kuikas muuten, vesipullo a la Tupperi. Kuumalla pakko olla käsillä.