Tarina menee näin:
Pienenä Lapsukainen rakasti makaroneja. Onnistuin
löytämään merkin, jonka ravintoarvo oli tismalleen sama kuin neljän viljan
puurossa. Erään kerran makaronit jäivät
aivan liian al denteksi. Lapsukainen luonnollisesti asiasta palautetta
antamaan. Minulla taisi olla huono päivä ja pidin napakan saarnan kuinka
pitäisi olla KIITOLLINEN siitä mitä saa, eikä aina olla marajamassa.
Lapsukainen nousi seisomaan. Sitten hän katsoi minua tiukasti silmiin ja sanoi:
- Äiti minulla on oikeus kypsiin makaroneihin!
Studiossa on viime aikoina yhteiskuntasynkistelty. Siitä
olemme iloisia, ettei elämämme miehen, isäni tarvitse olla näkemässä mitä
köyhän asialle on tehty. Hänen lapsuuden ja nuoruuden köyhyyskokemuksensa
huonolla ruoalla ja äitinsä kanssa jaetuilla kengillä jättivät isään hyvin vahvan
jäljen. Minun lapsuudessani Santeri istui usein meillä ruokapöydässä ja hänestä
puhuttiin ylös noustessa, maate pannessa ja tietä käydessä…kyllästymiseen asti, myönnetään.
Isän köyhyyskokemukset kristallisoituivat, kun hän
sairastui nuorena tuberkuloosiin ja hänen oli pakko mennä hoitoon, joka ei suinkaan
ollut maksutonta. Jokainen kuukausi pakkohoidossa oli jännitysnäytelmä kuoleman
kanssa leikkimisen lisäksi myös siinä mielessä, että kuka sisaruksista (onneksi
heitä oli monta) pystyi kulloinkin laskun maksamaan. Varmoilla maksajilla oli
isän kertoman mukaan myös parempi kohtelu. Isä päätti parantolassa, että kaikkensa
tekisi maksuttoman hoidon eteen, jos hän taudista hengissä selviäisi. Isästä
tulikin yksi niistä silloisen Tuberkuloosiliiton keuhkovamma-aktivisteista, jotka
edesauttoivat maksuttoman hoidon tulemista. Isä kerkesi maksuttomuudesta myös elämänsä illassa apua saamaan, kun tubi-paholainen uudestaan alkoi jyllätä. Ymmärsin, että asia toi lohtua ja tarkoitusta
sairauden kanssa kamppailemiseen.
Tubi-hoidon maksuttomuuden läpimeneminen oli sinänsä
aikamoinen ihme silloisessa sodan kokeneessa Suomessa, sotakorvausten varjossa, varsinkin
kun tubia taisi olla vähän joka talossa ja torpassa. Eduskunnassa
oli silloin eräs kansanedustaja, joka sitten myöhemmin sanoi nähneensä aina mielessään
kuvan isästä ja hänen palopuheistaan, kun maksuttomuutta edistettiin ja siitä
äänestettiin. Maalaisliitto oli puolue missä isä hääräsi ja maalaisliittolainen
se kaiketi oli myös Tubiliitto?
Mitä ovatkaan Santerin perilliset leipänsä isälle
tehneet! Kuinka he kehtaavat? Suvisunnuntaina lähtee Studiosta seuraavat
terveiset pääministeripuolueelle:
Ei
saa toiminnallaan ottaa toiselta pois säällisen elämän edellytyksiä, eikä
elämän tarkoituksia!
