Nuttura se oornaa ja organiseeraa Studiossa ja etenkin sen
ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa siinä määrin, että me muut, Runotyttö ja minä,
ollaan välillä todellakin helisemässä. Mikäli joku ei Nutturan toimintavoimaan usko, niin tämän raportin jälkeen viimeistään tapahtuu uskoontulo.
Runotyttö ja minä oltiin tässä perjantaina muutamana ulkoiluttamassa
itseämme. Mentiin Suomalaiseen Kirjakauppaan hakemaan Kaari Utrion
nimikirjoituksella varustettua Hupsu rakkaus nimistä romaania. Me päätettiin lukea se
hanskat kädessä, että siitä olisi vielä oman diagnoosiyhdistyksen 40
vuotisjuhlaan arpajaispalkinnoksi. Studiossa on nimittäin meidän kaikkien
yhteisellä päätöksellä tehty lex Studio voimassa. Sen mukaan yhtä tuotua
tavaraa kohden pitää luopua 1-3 vermeestä. Me olemme myös kaikki sekunnin hurahtaneet
konMariin, mutta meillä on siitä(kin) oma sovellus. Tarpeeseen se tulee. Koittakaapa
pyörätuolia käyttävänä kasata keoksi kaikki vaatteenne keskelle Studion
lattiaa ja alkaa pohtia mikä niistä tuottaa iloa. Tilanpuutteesta johtuvan
ärtymyksen vuoksi, kaikki lentää roskiin! Sen sijaan neuvo, että samat asiat
kuten klemmarit, kolikot, kynät jne. olisivat kaikki niille omistetuissa
paikoissaan, eikä joka lootan pohjalla, toimii kuin junan vessa
pyörätuolikansalaiselle. Junan vessa on muuten sanapari, jota eräs
taxi-prinsseistä mieluusti käyttää, jos kaikki toimii. En ole varma hyväksyykö
Nuttura sen, kysyä en tohdi…
…mutta sen ainakin tiedän, että hyvällä ei Nuttura meidän
hupsua rakkautta katsonut, sillä kotimatkalla törmäsimme sähkärissä istuvaan
mieheen, jolla oli megafoni ja sillä hän toitotti (aikuistenoikeesti)
maailmanloppua ja katumuksen tärkeyttä TAI ei hyvä heiluisi. Meillä on
kokemusta monenlaisesta sananjulistuksesta, mutta tämä kyllä oli
invalidimausteineen vertaansa vailla.
Eräänä torstaina, tänä syksynä uhmasimme Nutturaa lähtemällä
arki-iltana Suomi 100 etkoille. Ne olivat kyllä aivan ihanat juhlat. Naisenergia
ja lämmin ystävyys pääosassa.
Menukin oli aivan mahtava:
- valkosipulisilakat
- kylmäsavulohi
- lämminsavulohi
- kuhaterriini
- grillatut rapuvartaat
- mäti- smetanalusikat
- juusto- rapuhyytelö
- tomaatti- mozzarellasalaatti
- vihersalaatti
- keitetyt perunat
- leivät
- tervetuliaismalja kuohuvalla
- illallinen valkoviinillä
- jälkiruokana mustaherukkakakku cappuccinolla
Kuinka
ollakaan, aika lensi kuin siivillä. Äkkiä kello oli kolme minuutta yli
Tuhkimon. Yhden aikoihin koitettiin muina naisina olla kotona. Mitään
moraalisaarnaa ei tullut. Ihme. Mutta nuolaisin ennen kuin tipahti.
Seuraavana
aamua töihin tutun taxi-prinssin kanssa. Työpaikan edessä kortti ei toimi.
Tulee vihainen viesti EI MATKOJA EI RAHAA, varuiksi kolmesti kirjoitettuna.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä oltaisiin puolen yön jälkeen
tehty vieraan taksarin kanssa, jos sama viesti olisi tullut. Jopa olisi
lähtenyt hevosvoimamiesten tietotoimiston kautta leviämään kertomus
taksikorttia väärin käyttävästä vammaisesta!
Onneksi
aamulla on sos. viraston vammaispalvelun työntekijän soittoaika. Onneksi pääsin
läpi. Kävi ilmi, että siellä kaupungin päässä oli tapahtunut inhimillinen virhe.
No, en sunkaan minä kehdannut sanoa, että ei se ollut kaupunki. Se oli Nuttura!
