perjantai 5. kesäkuuta 2020

LASKEUDUMME HYGGEEN



Se alkoi murjotusviikkojen nimellä. Vetäydyttiin omaan poteroomme, kuunneltiin imeliä iskelmiä, luettiin, puistojumpattiin sekä vietettiin aikaa sukulaisten ja naapureiden kanssa, kun aikaa ei liiemmälti muulloin heille ollut. Kipuihmisinä me taukoa tarvittiin kipeästi. Murjotusviikoista saatiin voimaa syksyyn ja tulevaan talveen. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen kesä 2008, jolloin oli kuuden viikon paussi. Sillä voimalla sitten tutkittiin logoa ja kirjoitettiin siitä opas sekä luonnosteltiin vuodelle 2010 vammaisten köyhyysohjelman pohjat työryhmän muokattavaksi. Virtaa siis riitti seuraavalle vuosikymmellekin.

Facekansa ahdistui murjotusviikoista. Jokunen kesä sitten löytyi uusi sana, hygge. Wikipedia kertoo, että hygge on norjan- ja tanskankielinen sana, jolla tarkoitetaan mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, joka yhdistetään myös hyvinvointiin ja seesteiseen mielialaan. Niinpä siis murjotusviikot muuttuivat hygge-viikoiksi. Imelät iskelmät ovat niiden selkäranka. Jopa Nuttura ne melkein hyväksyy, kun pysymme lähtökohtaisesti kotona tai sukulaisten ja luottoystävien seurassa. – Hygge ei ole hötkyilyä, tuumaa Nuttura. 

Äskettäin löysin areenasta kymmenosaisen, vuonna 2013 tehdyn Iskelmä-Suomi dokkarisarjan. Mainio tapa laskeutua hyggeen! Sarjan iskelmiin liittyy monia mukavia muistoja. Omasta itsestänikin olen uutta oppinut. Osassa 9 Vexi Salmi sanoo, että jokainen fiksu huomaa, että Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois kappaleessa laulaja juttelee kuolleen kumppaninsa kanssa. Me olemme Runiksen kanssa mitä ilmeisimmin oppi-isämme ja logoterapian kehittäjän Viktor Franklin seuraajia. Hän nimesi itsensä traagiseksi optimistiksi. Me nimittäin olemme tähän hetkeen saakka kuvitelleet, että tulee JOKU, joka pyyhkii surun pois silmistä ja taas jaksaa. – Niin tai sitten te olette vaan niitä ei- fiksuja eli tyhmiä, ei Nuttura malta olla meille muille toteamatta . Minähän jo sanoinkin, että se melkein hyväksyy… 

Rainer Friiman kertoo samassa jaksossa numero 9, että miehet ovat tulleet kiittelemään kuinka hänen laulujensa sanat ovat auttaneet näitä miehiä ilmaisemaan tunteitaan. Tästäpä tuli mieleen hauska tarina omasta nuoruudestani. Lukiolaisena minulla oli heila. Heilalla oli tapana soittaa puhelimella ja komentaa avaamaan äkkiä radio tietyltä kanavalta. Joka kerran siellä soi Merja Rantamäen kappale Veit sydämen. – Kumma tyyppi, hölmö laulu, minä tuumasin. En sitä hänelle kuitenkaan koskaan raaskinut kertoa. No, heila meni menojaan. Kului noin 30 vuotta. Oli kesä. Satu Silvo ja Heikki Hietamies juonsivat Tangomarkkinoita. Silvo totesi juontojensa lomassa, kuinka mies naista tangoon viedessään aina toivoo, että nainen kuuntelee ja ymmärtää sanat. AUTS!

Tämän vuoden hygge on erilaisempi kuin ikinä. Takana on koronakevät kaikkine rajoituksineen. Onhan sillä ollut vaikutusta meidänkin elämäämme. Työpaikalla on viimeksi käyty 3.3. Siitä pitäen etänä. Onnistuu muuten ryhmänkin pitäminen. Kokemus oli voimallinen. Harrastukset jäivät samaan aikaan tauolle. Sen jälkeen on käyty kerran viikossa kahdessa lähikaupassa. No, Nutturalle tämä on ollut kulta-aikaa, senhän nyt arvaa.

Olen paljon miettinyt omia rajoitteitani. Uudenmaan sulku johdatti minut ajattelemaan, että ihan sama auki tai kiinni. Vammaispalveluiden kuljetuspalvelu toimii vain rajatulla alueella, eikä alue kata läheskään koko Uuttamaata. Toinen oivallus on ollut, että viruksen ansiosta voin olla 110% samalla viivalla, kun joku toivottaa, että pysytään terveenä.

Tämän vuoden hygge poikkeaa muista myös siinä, että yleensä voimia on kerätty tulevaan. Tällä kertaa pääpaino on jälkikäteen lepäämisessä ja toipumisessa. Juuri ennen koronaa viimeinen tädeistäni menehtyi kunnioitettavassa 83 vuoden iässä. Lähipiirissä on ollut vakava sairastuminen, johon kuitenkin saatiin ihmeellinen käänne ja tulevaisuuden valo. Siitä olen kovasti iloinen ja kiitollinen. Lisäksi sain kuin sainkin loppuun ison urakan ammatillisten valmiuksien lisäämiseksi. Työn ohella, korona keväänä ja kuuden kympin kynnyksellä jopa Nuttura antaa siitä minulle pisteen. Minä tarvitsen hyggeä ehkä enemmän kuin ikinä.Tätä kirjoittaessani siihen on aikaa viikonloppu ja viikko. 

Pysytään terveinä, jooko?

Kuvassa on noin vaaksanmittainen pastellin vihreä nalle, jolla on valkoinen rusetti kaulassa.