lauantai 6. kesäkuuta 2015

OIKEUS KYPSIIN MAKARONEIHIN!


Tarina menee näin:

Pienenä Lapsukainen rakasti makaroneja. Onnistuin löytämään merkin, jonka ravintoarvo oli tismalleen sama kuin neljän viljan puurossa. Erään kerran makaronit  jäivät aivan liian al denteksi. Lapsukainen luonnollisesti asiasta palautetta antamaan. Minulla taisi olla huono päivä ja pidin napakan saarnan kuinka pitäisi olla KIITOLLINEN siitä mitä saa, eikä aina olla marajamassa. Lapsukainen nousi seisomaan. Sitten hän katsoi minua tiukasti silmiin ja sanoi:  - Äiti minulla on oikeus kypsiin makaroneihin!


Studiossa on viime aikoina yhteiskuntasynkistelty. Siitä olemme iloisia, ettei elämämme miehen, isäni tarvitse olla näkemässä mitä köyhän asialle on tehty. Hänen lapsuuden ja nuoruuden köyhyyskokemuksensa huonolla ruoalla ja äitinsä kanssa jaetuilla kengillä jättivät isään hyvin vahvan jäljen. Minun lapsuudessani Santeri istui usein meillä ruokapöydässä ja hänestä puhuttiin ylös noustessa, maate pannessa ja tietä käydessä…kyllästymiseen asti, myönnetään.

Isän köyhyyskokemukset kristallisoituivat, kun hän sairastui nuorena tuberkuloosiin ja hänen oli pakko mennä hoitoon, joka ei suinkaan ollut maksutonta. Jokainen kuukausi pakkohoidossa oli jännitysnäytelmä kuoleman kanssa leikkimisen lisäksi myös siinä mielessä, että kuka sisaruksista (onneksi heitä oli monta) pystyi kulloinkin laskun maksamaan. Varmoilla maksajilla oli isän kertoman mukaan myös parempi kohtelu. Isä päätti parantolassa, että kaikkensa tekisi maksuttoman hoidon eteen, jos hän taudista hengissä selviäisi. Isästä tulikin yksi niistä silloisen Tuberkuloosiliiton keuhkovamma-aktivisteista, jotka edesauttoivat maksuttoman hoidon tulemista. Isä kerkesi maksuttomuudesta myös elämänsä illassa apua saamaan, kun tubi-paholainen uudestaan alkoi jyllätä.  Ymmärsin, että asia toi lohtua ja tarkoitusta sairauden kanssa kamppailemiseen.

Tubi-hoidon maksuttomuuden läpimeneminen oli sinänsä aikamoinen ihme silloisessa sodan kokeneessa Suomessa, sotakorvausten varjossa, varsinkin kun tubia taisi olla vähän joka talossa ja torpassa. Eduskunnassa oli silloin eräs kansanedustaja, joka sitten myöhemmin sanoi nähneensä aina mielessään kuvan isästä ja hänen palopuheistaan, kun maksuttomuutta edistettiin ja siitä äänestettiin. Maalaisliitto oli puolue missä isä hääräsi ja maalaisliittolainen se kaiketi oli myös Tubiliitto?

Mitä ovatkaan Santerin perilliset leipänsä isälle tehneet! Kuinka he kehtaavat? Suvisunnuntaina lähtee Studiosta seuraavat terveiset pääministeripuolueelle:

Ei saa toiminnallaan ottaa toiselta pois säällisen elämän edellytyksiä, eikä elämän tarkoituksia!