KÄRSIMYKSISTÄ JA TREFFEISTÄ

"Terveiden ihmisten märehtiminen ja asioiden problematisointi tuntuu hänestä hölmöltä."

Tämä on hitusen problemaattinen lause.

Logoterapian mukaan kärsimys on kuin kaasu, joka täyttää ihmisen: "Ihmisen kulloisestakin elämän tilanteesta riippuu, minkä hän kokee kärsimyksenä. Periaatteessa huippumallin kalliin rakennekynnen katkeaminen matkalla kynsikuvauksiin on hänelle kärsimys. Samana aamuna naapurustossa asuvalle iäkkäälle rouvalle aiheutuu tuskaa lonkan kaulan murtumisesta. Keskenään näitä henkilöitä ei tietenkään tule eikä edes saa arvottaa tai rinnastaa, mutta kaasu-näkökulman ansioista kumpaakin on ihmisenä helpompi ymmärtää.", sanotaan Suomen Logoterapia Instituutin kustantamassa kirjassa nimeltä

”Elämällä on tarkoitus -logoterapeuttinen ajattelu itseavun välineenä.”

Kenenkään tilannetta tai kärsimystä ei siis lähtökohtaisesti saa vähätellä!

Ainavammainen minussa kuitenkin kiittää professoria lämpimästi. Äärimmäisyyden äärellä elämän tarkoitus kirkastuu ja elämän lahjaluonne avautuu. Näitä lääkäreitä soisi olevan enemmänkin.

Professorin asenne voisi olla jopa eräs avain vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiselle. Nykyään kun tarpeet punnitaan myös suhteessa vammattomaan ihmiseen. Ajatus on hyvä, mutta lopputulos usein paha. Johtuneeko vammattomana olemisen hyödyn mittareiden puutteesta vai asenne-esteistä, mutta olen esimerkiksi kuullut hyvinkin korkealta taholta sanotun, että siinä kun me odotamme matkapalvelua, odottaa vammatonkin joka päivä bussia, eikä se tule kotiovelta hakemaan. Entä, jos painotetaankin sanaparia joka päivä? Ollaanko jo eri sfääreissä? Joka päivä, niin monesti kuin tahtoo vs. 9 kertaa kuukaudessa. Vammaispalvelun matkoilla asiointi, harrastaminen, ystävien ja sukulaisten tapaaminen tai treffeillä käynti pitää mahduttaa näihin kertoihin. (Invataksilla treffeille meno muodostaa vielä oman haasteensa, koska bussikuski ei sinua tunne, mutta invataksi tietää kotiovesi, jopa nimesi.) Ai niin, toivottavasti tämä julkinen (vaikkakin suluissa) avautuminen treffeistä invataksilla ei johda siihen, että treffeillä käynti tulee listaan mitä EI saa vapaa-ajanmatkalla tehdä. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan. AINA PITÄÄ PELÄTÄ!

Tulee laki, asetus, sovellus, sosiaalityöntekijän-, vammaispalveluiden johtajan-, kaupungin valtuuston-, kaupungin hallituksen-, eduskunnan-, hallituksen vaihdos tai kilpailutus ja KAPS sinulta joko otetaan se elintärkeä palvelu pois tai vähintään alkaa pitkä piina, kun kamppailet sen takaisin. Ihan vaan yhdellä kynän pyöräytyksellä koko paletti hajoaa. Yleensä se hajoaa juuri silloin kun vammasi on hajottanut sinut säpäleiksi. Kahden pelon väliin on elämänsä rakennettava.

Onko siis ihme tai väärin, jos välillä suututtaa, kun:

a) vammattomien ei ikinä tarvitse perustella eikä kenellekään edes kertoa miksi menee vessaan tai kauppaan tai treffeille.

b) vammattomien päähän ei aina pälkähdä kuinka onnekkaita he ovat

c) vammattomisen mielestä heillekin kuuluisi meidän palvelut, koska he haluavat, kun meilläkin on. Haluajilla ei aina ole hajuakaan mitä menetyksiä palvelun saaminen on vaatinut. – Monet haluaisivat mun autoveronpalautuksen, mutta kukaan ei näitä jalkoja huolisi, tapasi eräs rakas, rakas ystäväni sanoa, kun olimme nuoria. Vaikea vamma lopetti ystävyytemme ennen kuin olimme keski-ikäisiä.

Studiossa ollaan näin Pyhäinäivän alla surullisia. Tuli taasen kutsu saatella viimeiselle matkalle eräs ainavammainen taistelija. Ollos iäti muistettu! Hänkään ei saavuttanut oikeaa vanhuutta, mikä ainavammaisuudessa yksilön kohtalona usein on.

Sekunnin siis saanee pääväestöä syyllistää?

Ps. 1 (Pliis, Nutturalle ei saa kertoa treffailusta, pyytää Runotyttö)
Ps 2. Marraskuun minä ja Runotyttö sai inspraationsa tästä:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/huippukirurgi-hernesniemen-huono-paatos-johtaa-kuolemaan---ihmisten-elama-on-varomista-ja-valittamista/qxkQxAM6

NUTTURAN KOSTO

Nuttura se oornaa ja organiseeraa Studiossa ja etenkin sen ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa siinä määrin, että me muut, Runotyttö ja minä, ollaan välillä todellakin helisemässä. Mikäli joku ei Nutturan toimintavoimaan usko, niin tämän raportin jälkeen viimeistään tapahtuu uskoontulo.

 

Runotyttö ja minä oltiin tässä perjantaina muutamana ulkoiluttamassa itseämme. Mentiin Suomalaiseen Kirjakauppaan hakemaan Kaari Utrion nimikirjoituksella varustettua Hupsu rakkaus nimistä romaania. Me päätettiin lukea se hanskat kädessä, että siitä olisi vielä oman diagnoosiyhdistyksen 40 vuotisjuhlaan arpajaispalkinnoksi. Studiossa on nimittäin meidän kaikkien yhteisellä päätöksellä tehty lex Studio voimassa. Sen mukaan yhtä tuotua tavaraa kohden pitää luopua 1-3 vermeestä. Me olemme myös kaikki sekunnin hurahtaneet konMariin, mutta meillä on siitä(kin) oma sovellus. Tarpeeseen se tulee. Koittakaapa pyörätuolia käyttävänä kasata keoksi kaikki vaatteenne keskelle Studion lattiaa ja alkaa pohtia mikä niistä tuottaa iloa. Tilanpuutteesta johtuvan ärtymyksen vuoksi, kaikki lentää roskiin! Sen sijaan neuvo, että samat asiat kuten klemmarit, kolikot, kynät jne. olisivat kaikki niille omistetuissa paikoissaan, eikä joka lootan pohjalla, toimii kuin junan vessa pyörätuolikansalaiselle. Junan vessa on muuten sanapari, jota eräs taxi-prinsseistä mieluusti käyttää, jos kaikki toimii. En ole varma hyväksyykö Nuttura sen, kysyä en tohdi…

…mutta sen ainakin tiedän, että hyvällä ei Nuttura meidän hupsua rakkautta katsonut, sillä kotimatkalla törmäsimme sähkärissä istuvaan mieheen, jolla oli megafoni ja sillä hän toitotti (aikuistenoikeesti) maailmanloppua ja katumuksen tärkeyttä TAI ei hyvä heiluisi. Meillä on kokemusta monenlaisesta sananjulistuksesta, mutta tämä kyllä oli invalidimausteineen vertaansa vailla.

Eräänä torstaina, tänä syksynä uhmasimme Nutturaa lähtemällä arki-iltana Suomi 100 etkoille. Ne olivat kyllä aivan ihanat juhlat. Naisenergia ja lämmin ystävyys pääosassa.

Menukin oli aivan mahtava:

• valkosipulisilakat
• kylmäsavulohi
• lämminsavulohi
• kuhaterriini
• grillatut rapuvartaat
• mäti- smetanalusikat
• juusto- rapuhyytelö
• tomaatti- mozzarellasalaatti
• vihersalaatti
• keitetyt perunat
• leivät

• tervetuliaismalja kuohuvalla
• illallinen valkoviinillä
• jälkiruokana mustaherukkakakku cappuccinolla

Kuinka ollakaan, aika lensi kuin siivillä. Äkkiä kello oli kolme minuutta yli Tuhkimon. Yhden aikoihin koitettiin muina naisina olla kotona. Mitään moraalisaarnaa ei tullut. Ihme. Mutta nuolaisin ennen kuin tipahti.

Seuraavana aamua töihin tutun taxi-prinssin kanssa. Työpaikan edessä kortti ei toimi. Tulee vihainen viesti EI MATKOJA EI RAHAA, varuiksi kolmesti kirjoitettuna. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä oltaisiin puolen yön jälkeen tehty vieraan taksarin kanssa, jos sama viesti olisi tullut. Jopa olisi lähtenyt hevosvoimamiesten tietotoimiston kautta leviämään kertomus taksikorttia väärin käyttävästä vammaisesta!

Onneksi aamulla on sos. viraston vammaispalvelun työntekijän soittoaika. Onneksi pääsin läpi. Kävi ilmi, että siellä kaupungin päässä oli tapahtunut inhimillinen virhe. No, en sunkaan minä kehdannut sanoa, että ei se ollut kaupunki. Se oli Nuttura!